H4 tuplavalot

Uudet 5 3/4 tuuman umpiot sopivat suoraan alkuperäisten kiinnityksiin. Yksi kiinnitysrenkaista piti korjata ensin ja toiseen hankkia uusi jousi kadonneen tilalle. Hankalia muuten löytää nämä kiinnitysrenkaat ainakaan internetin kautta vaikka toisin alunperin luulin. Etsin yhden illan netistä enkä löytänyt ainoatakaan paikkaa mistä niitä olisi voinut ostaa. Jos jollain on vinkkiä niin mielellään otan vastaan tietoa mistä saisi uudet puhtaat ja ehjät renkaat hieman ruostuneiden ja kovia kokeneiden tilalle.

uudetumpiotUudet ajovaloumpiot

Sähköjen osalta suoraan ei luonnollisesti käy mikään kun vaihdetaan H4 umpiot sealedbeamien tilalle. Siispä valoille uudet johtosarjat. Kaapelointiin käytettiin AIV:n laadukkaita kuparikaapeleita koossa 2,5 mm². Tämä riittää, sillä uudelle sähkökeskukselle tulee matkaa kauimmaisesta umpiosta noin 1,5 metriä. Valmiisiin H4 kantoihin liitettiin riittävän pitkät kaapelit ja aloitettiin siistimään nippua käyttäen tarvikkeina liimakutistesukkaa ja AIV:n suojasukkaa. Alunperinkin valojen maadoitukset olivat suoraan etupalkissa pultilla, joten uudetkin maadoitukset tehtiin samaan paikkaan. Siksi maakaapelit ovat johtosarjassa hyvin lyhyet. Rengasliitin maadoitukselle kiinnitetään vasta autossa paikoillaan, jotta maakaapeli saadaan kerralla oikean mittaiseksi.

valonjohtosarjaKuskin puolen johtosarja ennen autoon laittamista

Suojasukkaan ja kaapeleihin jätetiin reilusti pituutta, jotta yltävät varmasti keskukselle asti ilman ylimääräisiä jatkoksia. Toinen johtosarja asenettiin autoon paikoilleen ja sen jälkeen tehtiin toinen ( lyhempi apukuskin puoli ) sukkaa vaille valmiiksi, laitettiin sekin autoon ja pujotettiin saman sukan sisään kuin kuskin puolen johtosarja. Reitti ja rakenne tehtiin siten, että myöhempi konetilan purku tyhjäksi siistimistä varten onnistuu, eli johtosarja on purettavissa pois helposti autosta kun ottaa liittimet irti ja sarjan irti kiinnikkeistään.

johtosarjaautossaKuskin puolen johtosarja paikoillaan.

Kuskin johtosarja paikoillaan autossa, maadoitus oikealla yläkulmassa. Autossa oli joka paikassa alustamassaa jota on varsin suurpiirteisesti ruiskittu lähes joka paikkaan. Sitä piti tovi puhdistella valojen säätöruuveista että sai valojen säädöt toimimaan. Myöhemmin tapahtuva konetilankin siistiminen on hieman extra-työlästä massan ansiosta.

vasenjohtosarjaApukuskin puolen johtosarja.

Kuskin johtosarja tulee oikealta ja apukuskin johtosarja yhdistyy siihen. Molemmat jatkavat yhtenä keskukselle. Kuvassa 2-napainen SuperSeal-liitin jolla kytkettiin johtosarjaan lähi-ja kaukovalojen herätevirta releille vanhalta valojen johtosarjalta. Siksi liittimellä, että auton oma johtosarja purkautuu toiseen suuntaan kuin uusi johtosarja, joten kiinteää liitosta ei kannattanut tehdä. Herätteelle riittää hyvin 1,5 mm² kaapeli.

Suuntaukset toimimaan

Valojen suuntausruuvit oliva aika pahasti ruostuneet. Irrotusöljyä ja kaikki ruuvit pois paikoiltaan. Irtonaisten pulttien kierteiden putsaus teräsvillalla ja sipaus vaseliinia ja pultit takaisin. Toiminevat tällä tavalla aika kauan taas ilman ongelmia. Suuntauksessa oli toinenkin ongelma. Umpioden pohjien on tarkoitus liukua valkoisia muovinappeja vasten. Liukumista haittasi aika paljon nappien pinnalla oleva alustamassa. Osassa vähän ja osa aivan kokonaan massan peitossa. Bräkliinillä ja rätilä massa lähti pois ja lopuksi pieni sipaisu vaseliinia vielä nappien pintaan.

etuvalojentakaaAikamoista herkistelyä ja putsausta vaatii tällainen näkymä toimiakseen kunnolla.

Valojen suuntaus kotikonstein

Valojen suuntaus kotikonstein tapahtuu seuraavasti.

Korkeussuunta:

  1. Mittaa valojen keskipisteen korkeus lattiasta. ( tasainen lattia pakko olla )
  2. Aja auto kohtisuoraan seinää kohden vaikka 2 metrin päähän seinästä.
  3. Merkitse seinään linja vaikka maalarinteipillä joka on 2cm alempana kuin valojen keskipiste.
  4. Säädä lähivalot siten, että valokuvion tasaisen osan yläreuna on juuri seinään merkityn linjan korkeudella.
  5. Tällä saa 1% aleneman joka on aika yleinen ja käy varsinkin vanhemmille autoille suoraan sellaisenaan. Jos on tiedossa jokin tietty luku ko. auton valoille, käytä luonnollisesti sitä. 1 cm alenemaa / 1 metri etäisyyttä seinästä on 1%. Jos alenemaa on 2 cm / 1 metri etäisyyttä, on luku 2% jne jne.

Sivusuunta:

  1. Lähivalokuviossa sen pisteen, jossa vaakaviiva alkaa kääntyä yläviistoon, pitäisi olla kohtisuoraan umpion keskipisteen kanssa.
  2. Tässä auttaa kaveri ja  tikkaat, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Kaveri pitää merkkiä konepellin päällä umpion keskikohdalla. Mene tikkaille auton taakse ja yrität katsoa että merkki ja valokuvion kääntymiskohta seinässä ovat linjassa auton korin kanssa.
  3. Katso linja erikseen molemmille valoille.
  4. Merkitse seinään merkit siihen, mihin valojen taitepisteet näyttävät. Tarkista että nämä merkit ovat yhtä kaukana toisistaan kuin umpioden keskipisteet mitattuna autosta. Jos ovat niin ok.
  5. Jos eivät ole niin katso mihin suuntaan valot harittavat ja korjaa suuntausta kunnes mitta täsmää.

Tässä autossa neljän valon suuntaamiseen meni aikaa reilu puoli tuntia kun tällaista ei aiemmin ole tehty. Katsastukseen otin ruuvimeisselin mukaan että saa sitten siellä säätää ihan kohdilleen kun on kunnon suuntauslaite. Katsastusmies kielsi koskemasta ruuveihin sanoen että “ei nämä voi mihinkään suuntaan enää yhtään paremmin kohdallaan olla, älä koske”. Joten onnistuu se ilman laitteitakin kun hieman käyttää aikaa.

 

Takavalot umpijumissa

Takana toimi yksi parkki ja yksi jarruvalo kaikista neljästä. Eikä yksikään vilkku. Takavalojen kaikki polttimot olivat ruostuneet kiinni pohjiinsa ja pohjien jousikuormitteiset konnektoritkin olivat ruostuneetn jumiin. Eli polttimoita ei saanut painettua milliäkään syvemmälle niiden irrottamiseksi. Imuri polttimon eteen ja pihdeillä lamppu rikki. Sitten aikansa liotella WD40 aineilla ja paineilmalla jonka jälkeen polttimoiden peltiosat sai poistettua pohjista pihdeillä vääntämällä. Parin tunnin jatkuva WD40 & paineilma puhdistelu sai yhden kaikkiaan kahdeksasta kontaktorista irtoamaan ruosteestaan.  Sitten loppui mielenkiinto ja kaikki pohjat täyteen vaseliinia rasvaprässillä. Päivän vaseliinihauteessa miettimisen jälkeen pohjat olivat jo paljon yhteistyökykyisempiä. Kärkipihdeillä kiinni kontaktorista ja pienellä liikkeellä edestakas pyörittämistä sekä ylös/alas painelemista ja pikkuhiljaa liiketta alkoi ilmenemään. Välillä bräkliinillä ja paineilmalla rasvat ja irronneet ruostesotkut pois pohjista ja lisää WD40 sekä koukkukärkisellä puikolla jousien välien rassausta. Lopuksi vielä kunnon puhdistus bräkliinillä ja paineella ja jokaisen polttimon metallikuoreen ohut sipaus vaseliinia tulevan juuttumisen estämikseksi ja valoihin tuli elämää.

Silti valot olivat vielä himmeät vaikka kaikki pohjat sai kuntoon. Jokaisen valon maadoitus tässä autossa tapahtuu siten, että pohja on maissa rungostaan, maakaapelia ei tule mihinkään muualle kuin takamarkkereihin jotka ovat lasikantapolttimoilla. Takavalojen pohjien kiinnityspulttien avaus, pultin ja mutterin putsaus sekä tähtialuslevyn lisääminen mutterin alle oli se viimeinen silaus jolla kaikki valot kirkastuivat.

 takavalotelossaTakavaloissa elämää, vielä hieman epätasaisen kirkkaina ennen maadoituksen putsausta.

Loput takaosan valot

Pakkivalojen polttimonpohjat saivat saman käsittelyn kuin takavalojenkin. Lopuksi vielä kiinnityspulttien puhdistus maadoituksen parantamiseksi ja uudet polttimot. Rekisterikilvenvalo ei tarvinnut muuta kuin uuden polttimon ja maadoituksen putsauksen. Itse polttimonpohja oli erinomaisessa kunnossa vaikka paikka bensahöyryjen päällä on aika kova olosuhteiltaan ja valon kuori oli vahvasti ruosteessa.

rekkarivaloRekisterikilven valo oli helppo tapaus.

pakkivalotPakkivalotkin löytyivät kohtuuvaivalla.

Etuvilkku & parkki

Vilkkuviiksen kääntäminen ei alunperin saanut autossa aikaan yhtään mitään. Koska suurin osa polttimoista ei muutenkaan reagoinut mihinkään tai paloi hyvin himmeästi, en releitä ja kaapeleita tutkinut ensin ollenkaan vaan keskityin siihen, että saa kaikki polttimonpohjat puhdistettua ja ehjät polttimot paikoilleen.

Takavalojen kunnostuksen jälkeen oikealle tuli jo hieman elämää, tosin t-o-d-e-l-l-a hidasta sellaista, noin 5 välähdystä minuutissa. Mutta elämää kuitenkin. Vasen pysyi mykkänä. Etuvilkuissa oli samaa ongelmaa kuin takanakin, samoin cornering lighteissa jotka syttyvät palamaan kiinteästi kun vilkku on päällä. Ainoat ilman isompaa rassausta toimivat valot olivat etu- ja takamarkkerit jotka ovat samalla ainoita valoja joissa on lasikantapolttimot muovipohjissa ja erillisillä maajohdoilla. Ne toimivat kaikki pelkän polttimon vaihdon jälkeen kuten pitääkin.

Etuvilkku/parkki yhdistelmässä sekä alareunan cornering lighteissa oli samat ongelmat kuin takavaloissakin. Jokainen pohja ja kontaktorien jouset ruostuneet jumiin. Vähän helmpommalla näistä selvisi, ei tarvinnut yöksi jättää vaseliinihauteeseen sentään. Kaikissa muissa valoissa alkuperäiset lasin tiivisteen olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa, ehjiä ja pehmeitä. Etuparkeissa samasta materiaalista valmistetut tiivisteet olivat kovettuneet ja toinen lähti pois pienenä silppuna. Toinen sentään säilyi sen verran ehjänä, että siitä sai mallin tiivisteiden tekoon. Kumisekoitteista tiivistekorkkia sattui olemana joten se sai kelvata materiaaliksi. Katsotaan myöhemmin jos hifistellään uutta pehmeämpää kumitiivistettä.

tiivisteetVanha ja uusi tiiviste etuvilkku/parkki-umpiossa.

Koska auto on niinkin uusi kuin -72, ei siinä saa olla oransseja etuparkkeja. Vaihtoehtona olisi valkoinen vilkku/parkkipolttimo, mutta sellaista en halunnut, mielestäni valkea vilkku on aika huono huomata. Joten umpion yläreunaan porasin reiän toiselle polttimolle joka toimii valkoisena parkkina. Alkuperäisen parkin kytkentä siirrettiin tuohon uuteen lampunpohjaan. On valkoiset parkit ja vilkun huomaa päivänvalossakin.

Kun nämä viimeisetkin vilkkupolttimot oli kunnostettu, alkoi vilkkuviiksestä jo tapahtumaan jotain molemmin puolin autoa. Oikealle ripeämmin ja vasemmalla hitaammin.

Lisävilkut

Etulokasuojan sivulla olevat oranssit markkerit eivät saa palaa tieliikenteessä tässä autossa. Joten päätin tehdä niistä sivuvilkut vaikka vilkku ei pakollinen olekaan. Näkyypähän vielä hieman paremmin sivuillekin että auto on kääntymässä. Etuvilkun rinnalta otettiin vilkkusignaali ja laitettiin se syöttämään parkkisignaalin sijaan sivumarkkereita. Aika helppo ja näppärä homma eikä vienyt paljoa aikaa.

Vilkut toimimaan viimein ja ääntä releeseen

Lisävilkkujen käyttöönoton jälkeen molempien puolien vilkun tahti parani vielä hieman, mutta ei läheskään tarpeeksi. Vilkkureleet näissä vilkkuvat hitaasti jos on palaneita polttimoita tai huono maa polttimoilla ( koska rele maadoittuu vain polttimoiden maan kautta ). Kaikkien polttimoiden maat olivat kuitenkin erinomaisessa kunnossa eikä yhtään polttimoa ollut palanut. Syyksi paljastui vanha ja väsynyt rele. Uuden releen vaihtamalla vilkut toimivat normaalilla nopeudella molempiin suuntiin. Vanha rele oli siinä mielessä mukavampi, että siitä kuului selkeä naksutus vilkun tahtiin, jota uudesta releestä ei juurikaan kuulunut.

Rockautosta löytyi muutaman euron hintaan Loud Flasher relettä jossa naksutus oli selvästi kovempi kuin perusreleessä. Mutta ei vieläkään alkuperäisen releen veroinen naksutus kuitenkaan. Releen ääntä sai vahvistettua sopivasti sillä, että sille teki pellistä pienen kiinnitysjalan joka pultattiin kiinni kojetaulun runkoon. Tämä voimisti naksutusta siten, että se on jopa hieman alkuperäistä voimakkaampi.

Pari-kolme päivää siinä meni, mutta kaikki auton valot sai hyvään toimintakuntoon varsin pienillä kustannuksilla.