Se tärkein

Tehdään sitten isompaa settiä tai vaikka kuinka pientä perusasennusta niin tärkeintä on että kaapelit ovat asiallisia, asiallisesti suojattuja ja kytkennät kunnollisia. Kaikkein helpointahan on kaapeloida autoa joka on kokonaan purettu atomeiksi niin voi tehdä paljon paremmin juuri sellaisia ratkaisuja kuin haluaa.

Soittimen kytkennät

Koska alkuperäiselle soittimelle ei alunperinkään tullut autossa kuin virtalukkovirta ja maadoitus, sekä yhteismaalla olevat kaiutinkaapelit, päätettiin jättää alkuperäiset kaapeloinnit kokonaan käyttämättä. Konetilaan tehdyltä uudelta sähkökeskukselta tuotiin auton hyttiin uusi jatkuvan virran kaapeli, joka jaettiin moninapaliittimellä useampaan käyttökohteeseen. Yksi niistä oli soitin. ACC-virta eli se jota usein virtalukkovirraksi sanotaan ( vaikka se oikea “virtalukkovirta” onkin +15 eikä ACC ) toteutettiin siten, että soittimelle tulevasta alkuperäisestä ACC-virrasta vietiin uuteen sähkökeskukseen herätekaapeli. Ja keskuksessa on rele jolta tulee uusi ACC-virta hyttiin moninapaliittimelle josta se otettiin myös soittimelle. Tämä siksi, että haluan säästellä auton ikivanhoja hyttiin tulevia kaapeleita ja sulakepesää sen sijaan että rasittaisin niitä uusien laitteiden kuormalla. Samasta syystä ajovalot ja kaukovalotkin releytettiin uudessa keskuksessa. Maadoitus otettiin kojetaulun alta rungosta samasta maapisteestä mistä alkuperäisellekin soittimelle. Soittimelta lähtee herätevirta konttiin vahvistimelle, samoin kuin kolme paria RCA-kaapeleita.

Soittimen johtosarjat punottiin “mailaerkalla” joka on hyvin vastaavan tyylistä kuin autossa alunperinkin käytetty teippaus. Ja kiinnitettiin ja kuljetettiin tietty asianmukaisesti kojetaulun sisällä kun auto oli riittävästi purettuna jo valmiiksi.

Kaapelit keulasta konttiin

RCA-kaapeleiksi valitsin Stingerin SI4217 kaapelit. En siksi että ne ovat jenkkimerkkiä vaan siksi että niissä on hintaisekseen erinomainen häiriösuojaus, asialliset liittimet ja kaapelit ovat todella ohuita ja helppoja saada mahtumaan verhoilujen alle. RCA-kaapeleita tuli kolme kappaletta. Ne kuljetettiin soittimelta lattiaa pitkin tavaratilaan. Kaikilla tasaisemmilla pinnoilla kaapelit kiinnitettiin lattiaan STP Black Gold-matolla. Se pitää kaapelit tiukasti paikoillaan ja myös suojaa niitä mahdolliselta hankaukselta varsinkin silloin kun puretussa autossa liikutaan sisällä. Sama tehtiin myös virtakaapeleille ja tavaratilasta etuoville tuleville kaiutinkaapeleille.

Kaapeleita takapenkin alusen ja apparin jalkatilan välissä kulkemassa.

Siellä missä kaapelin reitti oli tiukemmin mutkalla tai muusta syystä epäilytti ettei Black gold pidä riittävästi, laitettiin kaapelit koriin kiinni metallisilla pannoilla joissa oli paksu kumisisus. Pannat ruuvattiin koriin kiinni. Ei tietenkään lattiasta läpi vaan ns. kuiviin pelteihin.

Kaapeleita takapenkin selkänojan ja istuinosan alla kulkemassa.

Auton lattiaan kaapeleiden päälle ja verhoilun alle on tulossa vielä pehmeät äänieristeet jotka antavat lisäsuojaa. Paksuja suojahaitareita yms putkia en halunnut käyttää sillä niiden kanssa voisi verhoilun asentaminen olla jo hankalaa siististi.

Kaiutinkaapelit oviin

Kaiutinkaapeleiksi valittiin 2,5 mm² GAS kaiutinkaapelit. Koska ne ovat täyttä kuparia, eivät alumiiniseosta ja niiden kuori on erittäin notkeaa, sitkeää ja paksua silikonikumiseosta. Sen voisi olettaa kestävän myös oviläpivienneissä ongelmitta. Koska ovet irroitettiin maalausta varten ja läpivientihaitarit purettiin, oli helppoa saada haitareista läpi myös uudet kaiutinkaapelit oviin. Auton sisäpuolella uudet kaapelit laitettiin kiinni moninapaliittimiin kuten alkuperäisetkin ovesta tulevat kaapelit. Jos ovi joudutaan irroittamaan joskus, ei tarvitse katkoa kaapeleita vaan uudetkin kaapelit irroitetaan korin sisällä liittimistä ja otetaan autosta ulos oven mukana. Kumpaankin oveen vietiin kaiutinkaapeleiden lisäksi vielä pari lisäkaapelia kun haitareissa oli reilusti tilaa ja vienti oli helppoa. Mahdollisia tulevia inspiraatiota varten joita saattaa mieleen juolahtaa joko hifien tai jonkun muun varustelun suhteen. Nämä kytkettiin samoihin liittimiin valmiiksi odottamaan tulevaa.

Maa ja virta vahvistimelle

Maadoitus tehtiin noin puolen metrin päähän vahvistimesta kontissa olevaan peltiin. Moninkertainen pelti joka on kokonaan kuivalla puolella konttia on tukeva ja hyvä maapiste. Siihen porattiin 8 mm reikä ja laitettiin rengasliittimellä ja pultilla kiinni puhtaaksi hiottuun peltiin maakaapeli. Virtakaapeli tulee suoraan akulta rintapeltiin tehdyn läpiviennin läpi. Kumpikin on 50 mm² laadukasta AIV:n täyskuparikaapelia erittäin notkealla eristeellä. Kaapelit menevät Connection Audison SFD41C virranjakokeskukselle. Siitä lähtee omat pykälää ohuemmat kaapelit vahvistimelle niin virta kuin maakin. Ja omien sopivien sulakkeiden kautta tietty. Samasta keskuksesta vedettiin virrat omalla sulakkeellaan myös vahvistimen alle asennetulle tupakansytytinpistokkeelle jos joskus innostuu kesäreissulla tavaratilassa kuskaamaan kylmälaukkua. Ja vielä on pari liitäntää valmiina jos jotain lisälaitetta konttiin innostutaan laittamaan.