Peräkontti on ISO. Mutta sitä ei haluttu uhrata bassolaatikoille. Vaikka auto on korimalliltaan Coupe, käytännössä se on sedan-tyylinen kontin osalta. Eli kiinteä penkki, kiinteä hattuhylly ja tavaratila matkustamosta tyystin erillään. Tällainen auto on paras lähtökohta toteutta FreeAir-subbariasennus.

FreeAir

FreeAirista tulee monelle mieleen roikkuvaan pahviin parilla ruuvilla kiinnitetyt kaiuttimet. Kunnolla toteutettu FreeAir on jotain aivan muuta. Todella mahtavan kuuloinen bassotoistoltaan. Vaivaton, sävykäs ja tarkka sointi. Tosin toteutus vaatii yleensä reilusti enemmän työtä kuin kotelon heittäminen konttiin. PALJON enemmän. Jos hakee pelkästään äänenpainetta, koteloiduista ratkaisuista sitä saa enemmän, mutta sitä en tässä haeta. Vaan hyvää saundia jota on kiva kuunnella. Ja siihen FreeAir todellakin soveltuu. Eikä vie käytännössä yhtään tilaa.

Tiivis ja tukeva

Hattuhylly yhtenä vaihtoehtona bassoille, mutta mittailut ja tutkimiset tekivät takapenkin taustan paremmaksi. Ylös ei olisi mahtunut kuin kaksi 8″ bassoa ja silti olisi ollut siinä ja siinä saako enää alkuperäisiä kuusysien paikkoja käytettyä. Sen verran päätettiin mennä orkkislinjalla että sellaiset hattuhyllylle piti saada kuten ennenkin on ollut. Lisäksi kontin luukkua auki pitävät jouset tulivat pahasti tielle eikä niitä haluttu alkaa modaamaan. Selkänojan taakse sen sijaan jää hyvin tilaa neljälle 8″ elementille kun tehdään vaan asennuspaikka valmiiksi.

Ideaksi tuli tehdä kiinteä kehys selkänojan taakse. Sen ympäriltä tiivistetään selkänojan tausta umpeen jotta akustista oikosulkua ei tule. Kehykseen sitten pultataan pienempi kehys, jossa on kiinni rakenne johon saadaan elementit nätisti kiinni. Ulomman kehyksen mitat otettiin siten että se tulee järkevimmille kohdille kiinni autoon ja kehys hitsattiin kasaan. Sen jälkeen siihen merkittiin kiinnitysreikien paikat ja ne porattiin.

Kehykset

Ulompi kehys tehtiin 30×30 L-raudasta jonka paksuus on 3mm. Sen sisään tehtiin 25x25mm L-raudasta sisäkehys johon elementtien kiinnitysrakenne kasataan. Koska mitään mittatarkkaa penkkiä tai jigiä ei tehty yksittäisen kehyksen valmistamista varten, hitsasin ensin kasaan ulomman. Sen jälkeen mittailin ja tein osat sisemmälle, laitoin osat kohdalleen ulomman kehyksen sisään, heppasin siinä ne kiinni ja sitten kun muoto ja koko oli oikea, hitsasin pöydällä loppuun.

Kehykset sisäkkäin

Ulommassa olleet reiät kopioitiin sisempään. Ensin osat puristimilla yhteen ja kolme reikää. Sen jälkeen reikiin pultit ja loput reiät porattiin. Tämän jälkeen sisempi kehys pois, ulomman hionta ja ei muuta kuin autoon paikoilleen.

AUTS!

Alunperin ideana oli että kehyksessä ja autossa on 7 mm reiät ja paketti kasataan FixAll extra strongilla ja 6mm pulteilla kiinni. MUTTA. Mittaajana en ottanut huomioon sitä että välttämättä selkänojan taustassa ei kaikki osat ole ihan symmetrisesti ja suorassa ja valitsin väärät mittauspisteet. Koekasauksessa ennen liimausta huomattiin että kehys on 8mm kierossa suhteessa lattiaan. Iso tatti otsassa mietin että mitäs nyt tehdään, koriin ei saa reikiä siirrettyä millään niin vähää eikä kehykseenkään. Pitäisi tehdä uusi kehys. Lopulta valittiin se helpompi tie ja suurennettiin kaikki korissa olevat reiät kokoon 8 mm ja käytettiin pulttien alla isoja aluslevyjä. Näin saatiin sen verran säätövaraa, että kehyksen sai millilleen suoraan.

Kehys autossa kiinni

Täyttöpaloja

Ennen kehyksen kiinnitystä piti tehdä kaksi täyttöpalaa ja liimata ne edellisenä iltana autoon. Miksi liimata eikä hitsata? Jaa-a. Asiaa tuli mietittyä monet kerrat ja jotenkin vaan päädyin siihen lopputulokseen että liimataan. Täyttöpalat kestävät kyllä kunnon liimalla ja varsinkin kun ne tulevat vielä läpipulteilla kehykseen kiinni.

Täyttöpalat “mallauksessa” ennen liimausta

Nämä kaksi ensimmäistä täyttöpalaa tehtiin 2mm rautalevystä. Pahvimalli ensin ja sen jälkeen pellin leikkaus samaan muotoon. Paikka oli myös sen verran kaareva että muotoakin piti hieman takoa ja taivutella jotta istuvuus oli hyvä. Molemmin puolin oli täysin identtiset palat. Tässä vaiheessa joku ihmettelee että miksi tehdä stereoasennuksia kun auto on on vielä ruosteessa. Siksi että samaan vetoon saadaan sitten maalattua myös ne asennukset jotka autoon kiinteästi tulevat kun maalataan puhdistuksen jälkeen korikin siitä ympäriltä.

Reilusti liimaa paloihin

Sivupalojen kuivuttua seuraavana päivänä sitten kiinnitettiin kehys. Siitä päivä eteenpäin ja parimillisestä naputtelin seuraavan täyttöpalan. Kehyksen alle jäi niin pitkä ja iso rako, että sen peittäminen pelkällä vaimennusmatolla olisi ollut hieman heikko ratkaisu tukevuudeltaan. Lisäksi kun kehyksen alareuna ei tullut kuin kulmistaan kiinni, sai tällä täyttöpalalla tukevuutta lisää. Tässä tuli sitä kanttikonetta ikävä, mutta onnistuihan tuo taas kerran vasaroilla tuo pellin muotoilu. Mutta pitää se kanttikonekkin vielä joskus hommata, niin rajusti sillä aikaa säästäisi.

Loivan L-kirjaimen muotoinen täyttöpelti tuli fixall extra strongilla kiinni sekä lattiaan että kehyksen alalaitaan. Liiman kuivumisen ajaksi puristimilla kiinni.

Kolmas täyttöpala aukon ympärillä kuivumassa

Tämä oli tilanne ensimmäisenä talvena. Subbariasennus jatkui vasta parin vuoden kuluttua, siitä lisää sivulla Subbariasennus 2.