Vanhojen irrotus

Vanha etujarrusetti

Etujarrusatuloiden irroitusysteemi ei ollut ennestään minulle tuttu. Ei perinteisiä kahta tai neljää pulttia vaan eräänlainen kiilasokka jonka paikallaan pysyminen oli varmistettu pultilla. Sitten kiila hakattiin pois ja kasatessa hakattiin takaisin. Ei sinällään vaikea mutta jotenkin ihmeen erikoisen vaikeaa oli saada satula juuri oikealle kohdalleen että kiilan sai menemään takaisin paikoilleen. Apukuskin puolella kaikki oli ns. “kunnossa” mutta kuskin puolella oli joskus tehty patenttia. Kiilaa paikoillaan pitävä pultti oli vaihdettu pari pykälää paksumpaan, liekö ollut niin jumissa että oli porattu pois ja tehty kierteet isommalle pultille. Patentissa ei ollut “holkkiosaa” joka pultissa pitäisi olla että se istuu nätisti paikoilleen eikä kiila pääse liikkumaan varmasti. Sopivan holkkiosan sai tehty romulaatikosta löytyneestä holkista kun porasi sitä sisältä hieman isommaksi.

Orkkis ja uusi patentti vanhan tilalle

Levyt olivat muuten siistissä kunnossa, mutta ajamattomuuttaan hieman pintaruosteessa. Suurin osa ruosteesta hiottiin pois ja ajaminen hionee loput kohtuu ripesti. Syöpymiä ei kuitenkaan onneksi levyissä ollut. Katselin uusia levyjä mutta jätin tällä haavaa ostamatta, sillä olivat aika arvokkaita ja vanhat vielä ihan käyttökelpoiset. Takajarrurummun hajoamisen aiheuttama kustannus kismitti vieläkin, samoin se ettei uutta samanlaista enää saanutkaan mistään. Uudet pyöränlaakerit tosin odottavat jo laatikossa, joten eiköhän ne levytkin vaihdeta varmaan ensi talvena kun tehdään etupään alustaremonttia.

Letkut jumissa

Satulat lähtivät helposti mutta kummankin puolen jarruletkut olivat kasvaneet putkiin kiinni. Pari tuntia liottamista ja kuumennusta riitti ja ne saatiin irti. Letkuista viis kun uudet olivat odottamassa, mutta ei haluttanut tässä vaiheessa aloittaa putkiremonttia kun putket oliva käyttökunnossa. Kiire leimakuntoon painoi mieltä. Putki&letkuhässäkkää autossa kiinni pitävät sokat olivat niin ruostuneet, että niistä ei jäänyt irrotuksen jälkeen jäljelle kuin murusia. Samanlaisia ei tietenkään mistään tähän hätään löytynyt, mutta kaksi erilaista päällekkäin asentamalla sai aikaan saman tuloksen. Hieman hankalampi purkaa koska irrotukseen tarvitaan sokkapihdit, mutta taatusti tiukka kiinnitys.

Vanha ja uusi letku

Vanha letku oli rakenteeltaan vakuuttavamma oloinen kuin uusi Made-In-China-varaosa, mutta sen verran pahasti se oli jo pykinyt että vaihto oli käytännössä välttämätön tehtävä. Harmi ettei näitäkään enää saa alkuperäisen kaltaisena / laatuisena.

Uudet palat, letkut ja satulat asennettuna

Jarrunesteen vaihtoa ja ilmausta

Tapana on ollut aina vaihtaa jarrunesteet kun olen auton hankkinut. Tämä auto oli todellakin sen tarpeessa. Vähän aiemmin autoon oli vaihdettu pääsylinteri. Vanha oli varmaan ollut aivan lopussa. Mutta samalla kertaa nesteitä ei oltu vaihdettu todellakaan muualle kuin pääsylinterin säiliöön. Niin hirveää kurapaskaa kaikista neljästä kulmasta tuli kun alettiin nesteitä vaihtamaan. Uutta jarrunestettä pumpattiin litran verran järjestelmän läpi, sitten alkoi läpi tuleva neste olemaan väriltää täysin puhdasta. Onneksi tuli ostettua tätä aavistellen viiden litran pönttö nestettä jo ennen auton saapumista.

Lincolnin jarrujen ilmaaminen olikin hieman haastavampi homma. Vaikka kuinka ja ilmattiin niin aina vaan tuntui että pohjaan painuu. Tehdasmanuaalista tuli luettua aiheesta ja muisteltua kaikkia eri autojen ilmauskikkoja. Jotenkin vain tuntui että aina vaan on “löysää” liikaa. Tuntikausien jumpan jälkeen lopulta poljin muuttui oikean tuntuiseksi ja jarrutkin alkoivat pitämään. Ja hyvät niistä tulikin! Katsastuksessa mitatut arvot olivat enemmän kuin hyvät 42-vuotiaalle ja pitkään laiminlyödylle autolle. Pieniä eroja oli, mutta jospa ne käytössä tasaantuisivat ajan oloon.

ODB-järjestelmässä ei huomautettavaa