Jarrujen suhteen lähtökohta ei ollut kovin kaksinen. Takajarrut eivät ottaneet ollenkaan, käsijarruvaijerit olivat irrallaan auton alla nippusiteillä rungossa kiinni ja etujarrut takertelivat. Uuden pääsylinterin joku oli vaihtanut ja muutamia jarruputken pätkiä uusinut, joten jonkinlaista yritystä oli ollut aiemminkin auton jarrujen suhteen viime aikoina. Ilmeisesti pakon edessä että autoa oli saatu liikkumaan.

Takajarruja kuntoon

Homma alkoi takajarruista, koska niissä ei ollut mitään elämää kun poljinta painoi. Sylinterit ja kaikki sisuskalut oli hankittu jo etukäteen takajarruihin, joten toiveita oli että jarrut saisi suht äkkiä toimimaankin. Mutta eihän se ihan niin helppoa ollut kuin olisi toivonut.

Kummankin puolen jarrurummut olivat keskiöstään todella tiukasti ruostuneet kiinni. Ei pienintäkään elettä että olisivat irronneet kohtuuvoimalla. Sinällää vanhat rummut olivat todella komean näköiset, niin syviä rumpuja en ollut ennen nähnyt. Normaalin rummun jatkeena vielä isompi “kruunu” ilmeisesti paremman jäähdytyksen vuoksi?

Vanha rumpu paikoillaan

Tässä kuvassa se ei jotenkin niin komealta näytä kun on umpiruosteessakin. Mutta äkkiäkös tuon olisi hiekkapuhaltanut ja maalannut uudenveroiseksi. Tämä apukuskin puolen rumpu lähti irti siten, että liuoteltiin ja sitten toinen pyöritti rumpua vähitellen ja toinen paukutti auton alta sen reunaan lekalla. Pikkuhiljaa se alkoi irtoamaan ja lähti lopulta ihan suorana ja ehjänä irti. Hämmästys oli suuri kun rummun sisään katsoi ja sai todeta että ei ole edes yhtään kulunut, vaan aivan uudenveroinen rumpu. Kävi mielessä että liekö sorvattu, mutta ei, mittauksenkin perusteella rumpu oli aivan uudenveroinen.

Vanhat sisuskalut

Sylinterit olivat juuttuneet ja kaikki muutkin osat aika ruosteessa varmaankin pitkän seisomisen jäljiltä. Joten kaikki pois, PALJON bräkliiniä, teräsharjaa, teräsvillaa ja sitten kasaamaan uutta. Vastoin pelkoja jarruputki irtosi nätisti sylinteristä eikä aiheuttanut sen kummempia tappeluita. Kerrankin.

Sisukset vaihdettu

Uusilla sisuskaluilla jarru näytti siltä että sillä olisi enemmän mahdollisuuksia toimiakin. Poislukien tietysti käsijarru joka oli vaijerilajitelmana auton pohjassa kiinni nippusiteillä. Varmuuden vuoksi reilusti kuparitahnaa keskiöön ettei enää ruostu rummut kiinni.

KIIRE ON P******STÄ…..

Kuskin puolen rumpua irrotettaessa sitten kävi se mitä usein käy kun on kiire. Hommat menee päin P:tä ja jälkikäteen tulee muutaman kerran noiduttua sitä että miksi piti olla niin kiire…. Hieno vanha rumpu murtui reunastaan kun sitä yritettiin samalla tavalla irroittaa kun toistakin. Paska. Eikä se silti löysännyt vaikka säälimättä sen jälkeen raivon vallassa lyötiin. Ei alkuunkaan. Sitten alkoi ulosvetäjän metsästäminen. Kaikki mahdolliset alan tavaroita myyvät liikkeet juoksi läpi, ja siihen kuluikin sitten puoli päivää. Joka paikassa myytiin vai ei-oota, “ei niin isoja rumpuja ole henkilöautoissa”. Ja siispä sitten paikalliseen rekkahuoltoon lakki kourassa ja sain lainaan kuorma-auton ulosvetäjiä kaksi kappaletta. Joista isommalla sitten päätettiin ottaa rumpu irti kävi miten kävi.

Kuorma-auton ulosvetäjä

Ei riittänyt pulttipyssyssä vääntö, piti ottaa pitkä jatkovarsi ja vääntää sillä. Lopulta rumpu irtosi ja samalla sen keskiosa vielä vääntyi pari senttiä sisäänpäin, niin tiukassa se oli. Ennen kiirellä pilaamista tämäkin rumpu olisi ollut virheetön. Harvoin tulee tehtyä virheitä jotka harmittavat, mutta tämä moka harmittaa vieläkin vaikka tuosta hetkestä on kulunut jo yli puoli vuotta. Niin komeat uuden veroiset rummut ja tyhmyyttään kiirellä piti hajottaa toinen. Eikä luonnollisesti samanlaista uutta saa enää mistään. Ei niin mistään.

Amazonista sain valosekoilusta hyvitykseksi seuraavaan tilaukseeni ilmaisen rahdin joten päätin tilata AC Delcon rummut Amazonista. Rahti kun oli itse tuotteen hintaa suurempi kaikkialla jenkeissä mistä katselin rumpuja. Suomessa taas hinta oli yhdelle rummulle sama mitä jenkeistä kahdelle rahteineen joten tässä tapauksessa suomalaiset vaihtoehdot unohdettiin saman tien hintatiedustelun jälkeen. Pikatoimituksen uudet rummut saapuivat muutamassa päivässä ja jarruremontti sai jatkua.

Vanha ja uusi rumpu

Uusi on uusi, mutta ei läheskään yhtä komean näköinen kuin vanha. Puolet matalampi ilman ylimääräistä isoa jäähdytyskruunua. Ja sen lisäksi vielä molemmissa aivan älytön kasa tasapainoja kun vanhoissa oli vain pienen pienet nappulat. Ja made in Chinakin vielä…. Vitutus eikun lisääntyi kun vanhan olin tyhmyyttäni hajottanut. Eikä sitä helpottanut alkuunkaan se, että toinen uusista rummuista oli epäkesko ja kiero, toinen vain kiero… PASKAA!

Moilasen koneistamo sai toisen rummuista käyttökelpoiseksi yhdellä sorvauskerralla. Toisen kanssa pientä ongelmaa koska se kieroontuu vasta kun se kiristetään paikoilleen autoon. Vika ei ole akselissa eikä laipassa sillä ongelmaa ei esinny vanhan ehjän rummun kanssa eikä toisen uuden kanssa joka saatiin suoraksi. Vain tuon epäkeskomman uuden kanssa. Jospa se saataisiin jotenkin suoraksi ennen kesää. Amazon kyllä takuuvaihtaisi, kunhan ensin palauttaisi omaan rahtiin vanhan. Ja kun rahti oli rumpua kalliimpi, niin ei oikein kiinnostaisi sitäkään alkaa kokeilemaan.

 Uusi rumpu paikoillaan, “vähän” tasapainoja….

Huonoksi oli mennyt AC Delconkin laatu, ei voi muuta sanoa. Tässä tapauksessa kumpikin rumpu oli paska jo tullessaan. No, semmoista se joskus on. Ehjä vanha rumpu on tallessa, jos sille joskus jostain löytäisi parin toiselle puolen autoa. Toivossa on hyvä elää. Varsinkin kun tuota rumpua tuolla jaolla on ollut VAIN -72 vuosimallin MK IV:ssä ja ehkä saman vuoden Thunderbirdissä.

Talven aikana taka-akselin rassauksen yhteydessä nämäkin maalattiin. Mobitiveltä hankittu Eastwoodin Brake Gray on uskomattoman hieno maali maalata. Peittää melkein kertasuihkauksella, toisin kuin useimmat spray-maalit. Leviää tasaisesti, tekee hienon pinnan, kuivuu hetkessä ja luvataan kestävän vielä 400 astetta lämpöä sekä jarrunestettä jne. Korroosiosuojaakin kehutaan, katsotaan vuoden päästä miltä näyttää, vieläkö kehutaan kovasti.

Ennen maalausta putsattuina

Ja 10 minuutin päästä maalattuina

 Sitten se seisontajarru

Lincolnin automaattinen seisontajarrunvapautin tuli korjattua jo aiemmin, siitä on oma juttunsa TÄÄLLÄ. Vähän väliä tulee puhuttua käsijarrusta vaikka käsillä ei tämän jarrun kanssa ole mitään tekemistä. Tarkkaa käsitystä ei ollut siitä, mitä kaikkea seisontajarrusysteemistä puuttui. Sen verran tutkittiin että takavaijeri oli ehjä ja takajarrurempan yhteydessä se vielä voideltiin ja alkoi kulkemaan nätisti. Mutta varmuuden vuoksi tilasin uuden etuvaijerin Rockautosta muutaman muun uuden osan mukana. Mutta eihän sitä tarvinnutkaan. Kun auto saatiin nosturille ja alettiin systeemiä laittamaan kuntoon, niin todettiin että ainoa puuttuva osa on metallinen säätökappale, joka yhdistää etu ja takavaijerin ja jossa olevalla mutterilla säädetään vaijerin kireyttä. Uutta ei ollut saatavilla mistään, mutta sen verran yksinkertainen osa oli kyseessä, että toimivan sai rakennettua U-profiilin palasta itsekin. Ei ehkä se hienoin, mutta toimiva ja taatusti kestävä. Pitää tätäkin osaa katsella jos joskus alkuperäisen saisi.

Mielenkiintoista olisi tietää miksi osa oli otettu pois ja toimivat vaijerit niputettu auton pohjaan nippusiteillä? Liekö seisontajarru jumittanut päälle ja todettu että kun sen poistaa käytöstä niin ei jumi enää. Olisi ollut vaan kiva saada auton mukana se säätöosa, mutta sellaista ei löytynyt.