Puslien paikan hitsausta rungosta
Kun auton kori kohotettiin rungon päältä, huomattiin että kaikki koripuslien paikat korissa ja rungossa olivat ihmeen hyvässä kunnossa. Paitsi ne etummaiset paikat joissa on kaksi puslaa vierekkäin ja luultavasti siis kaikkein suurin paino päällä. Molemmin puolin autoa toinen puslista oli jo osittain painunut rungossa olevasta reiästään läpi. Ihmeellistä kyllä korin puolella puslien paikka oli hyvässä kunnossa eikä sitä tarvinnut hitsata lainkaan. Mutta runkoon sai laittaa uutta rautaa reilummin.
Apukuskin puoli. Etualalla olevat puslan paikat lienevät jotain toista mallia varten, puslat olivat vain taaemmissa.
Pehmennyt paikka leikattuna pois.
Rungossa oli neljä puslanpaikkaa, jossain vielä pidemmässä autossa lienee siis sama runko alla ja siinä kori yltää myös etummaisiin paikkoihin joissa puslat ovat siinä mallissa. Tässä puslat olivat kahdessa taaemmassa reiässä. Ennen kuin ruostunut pala leikattiin pois, piirsin moneen kertaan pahvimallia johon puslanreiät piirrettiin, samoin korin ja rungon kohdistustappien reikä joka oli puslien reikien välissä. Aikamoista sihtailua ja pähkäilyä että osuuko puslan reikä niin hyvin kohdalleen, että saa pultin paikoilleen. Pelivaraa oli noin 4 mm joka suuntaan, sen verran isompi oli puslan holkki kuin pultti joka sen läpi tulee. Kahden puslarivin välissä oli rungon sisällä jykevä pystyrauta, niinpä päätin että teen paikkapalasta sen verran suuremman, että sen reunan saa reilusti tuon pystyraudankin päälle. Näin se tulisi kaikilta sivuiltaan pystyssä olevan raudan päälle jolloin rakenne varmasti on tukevin.
Alkuperäinen runkopalkki oli noin 3 mm paksua rautaa, uusi puslien “peti” tehtiin varmuuden vuoksi 4 mm raudasta.
Reiät tein rautaan siten, että poralla kehälle muutama reikä ja sen jälkeen niistä pistosahalla sahaten enimmät pois. Lopuksi sitten paineilmahiomakoneen jyrsinterällä tein rei’istä käsivaralla niin pyöreät kuin sain tehtyä. Paikkapalassa oleva hitsausauma on kohta jossa paikka nousee rungossa olevan aiemman raudan päälle. Ja sen kautta tukeutuu sitten pystyrautaan. Tuo lisäpala tuli siis raudan paksuuden verran korkeammalle kuin itse pääpala. Hitsasin lisukkeen molemmin puolin paikoilleen ennen asennusta autoon.
Kohtuullisen haastavaa oli näin noviisille hitsata peilin avulla selällään maaten niskan taakse, mutta ihmeen hyvin se onnistui.
Kuskin puolella oli kulunut rauta vielä ohuemmaksi.
Paikkapala paikoillaan
Maalia päällä
Hitsauksen jälkeen paikka ja sen lähiympäristö hiottiin irtoruosteesta, pestiin Marine Clean pesuaineella, hapotettiin Metal Readyllä ja maalattiin pariin kertaan POR15 maalilla.
Kuskin puoli ennen / jälkeen
Loppukommenttia myöhemmältä. Kun tein näitä paikkapaloja, ihmettelin puslan paikkojen keskellä olevia reikiä. Myöhemmin uusia puslia asennettaessa selvisi, että ne olivat korin ja rungon toisiinsa kohdistamista varten. Joten onneksi pikkutarkkuus iski ja tein samaan kohtaan samankokoiset reiät mitä raudassa oli, vaikken niiden merkitystä silloin ymmärtänytkään.
Myöhemmin koko runko hiottiin, pestiin, hapotettiin ja maalattiin, mutta sen on toinen tarina se. Rungon sisäpuolelta puhallettiin paineilmalla ja tökittiin erilaisilla rasseilla kaikki lika pois mitä saatiin ja rungon sisään suihkutettiin Dinitrol ML-kotelosuoja-ainetta kolme kertaa. Tämä siis sen jälkeen kun koripuslat oli asennettu.
Koripuslien uusiminen
Auton korin ja rungon väliset puslat olivat todella räjähtäneessä kunnossa. Jostain syystä ei tullut otettua kunnollista kuvaa niistä paikoillaan, mutta irrallaan kuvia sentään muistin ottaa. Ylempi isompi kumipusla löytyi mittojen mukaan hankittuna, samankokoisia käytetään joidenkin vuosimallien GM-autoissa, esim. Chevellessä. Onneksi. Sain korin ja rungon väliin tismalleen oikean kokoiset kumiset puslat että ajon pehmeys säilyy. Ja nämä puslat olivat vielä varsin kohtuuhintaisia, noin 15 € luokkaa kappale sisältäen metallihelan puslan sisään. Alemmat puslat olivat sen verran erikoisempaa kokoa, että vastaavia en saanut metsästettyä yhtään mistään. Joten ne teetettiin naapurissa Moilasen koneistamolla uretaanista. Uudet pultit sai tilattua mittojen mukaan Kainuun Pulttiin, samasta paikasta sain pultteihin isot korialuslevyt.
Uudet ja vanhat puslapaketin osat.
Samat niputettuna
Kaikkiaan korin ja rungon välissä oli 5 tällaista puslaa puolellaan, joista kaksi oli vierekkäin edessä niissä korjatuissa paikoissa. Jäähdyttimen palkin alla on sitten täysin erilaiset puslat, niiden tilalle teetettiin uretaanista ylemmät ja alemmat alkuperäiset kumiset olivat aivan käyttökuntoiset. Onneksi niiden puslien päällä on huomattavasti vähemmän painoa kuin muiden, käytännössä kannattelevat vain ilmastoinnin kennoa ja syyläriä maskin lisäksi.
Puslien kiristäminen olikin sitten oma juttunsa. Löysin jostain momentin luokkaa 40-50, johon alunperin puslat kiristin. Laitoin sitten Thelincolnforumille kuvan paketista ja sain heti kommentteja että aivan liian kireälle kiristetty, löysää ihmeessä että ajomukavuus säilyy ja pusla kestää paremmin.
Pusla liian tiukalla
Sain koripuslien kiristämiseen sieltä seuraavan ohjeistuksen:
- Pyöritä pulttia kunnes se “ottaa kiinni” eli pisteeseen jonka jälkeen se alkaa kiristää kumipuslaa.
- Tästä pisteestä pyöritetään kaksi kierrosta eli 720 astetta. Se siitä.
- Toki kunnon kierrelukitetta suositeltiin, sen hoksasin itsekin.
Näinpä sitten kaikki puslat avattiin kokonaan, pultteihin uusi lukite ja kiristys tuon ohjeen mukaan. Ihan silminnähden löysemmälle kumi tuli, tosin siitäkin unohtui se vertailukuva ottaa. Kunhan pääsee ajamaan ensimmäistä kertaa niin eiköhän siinä ajan kanssa käy ilmi oliko tuo jenkkien kiristysohje oikea. Ihan järkeenkäyvältä se kyllä kuulosti.