Röpöttävä pakosarja

Auton saapuessa sen pakosarjasta kuului röpöttävä ääni. Muuten hiljaisen käynnin kanssa erittäin ärsyttävä sivuääni joka todellakin häiritsi. Mutta siihen ei ehtinyt syventyä lainkaan ennen kuin auto oli saatu laitettua katsastuskuntoon ja katsastettua, sen verran kiire oli saada auton konttorille ennen kuin pakkaset tulee. Etukäteen netistä luettuna mielessä kummitteli että pakosarjahan se varmaan on halki, tyyppivian oloinen ominaisuus 460 koneen valurautasarjoissa mitä olin ehtinyt lueskella. Toisena vaihtoehtona sitten oli se, että pakosarja vuotaa kannen ja pakosarjan välistä. Mutta kerrankin oli tuuria. Vika oli halvin ja helpoin mahdollinen korjattava. Kuskin puoleisen pakosarjan pakoputkeen liittävän liitoksen donitsi-tiiviste vuoti. Uutta donitsia oli toki RockAutossa ja halpaan hintaan, mutta juuri sillä hetkellä ei tarvinnut muuta, joten tilaus jenkkilästä kahdelle muutaman dollarin osalle ei houkutellut. US Centeristä löytyi oikeaa donitsia ja ne saatiin seuraavaksi aamuksi perille.

Ensimmäinen ajatus oli että liitos on varmasti niin ruostunut, että pinnapultit katkeavat ja hirveä jumppahan siitä tulee kun alkaa tuota vaihtamaan. Mutta taas oli tuuria. Suihkaus WD40 riitti ja molemmat mutterit irtosivat nätisti. Putki alas, uusi donitsi paikoilleen ja ääni hävisi.

Uusi ja vanha donitsi

Pönttöjen vaihtoa

Autossa paikoillaan olevat pöntöt eivät vuotaneet, mutta toinen oli todella pahasti lyttyyn kolautettu joskus ja satunnaisesti tietyillä kierroksilla kuului ikävää resonointia kun putkisto kolisi johonkin. Putkiston kokona autossa oli tietenkin 2,25″ eli sellainen johon sai todella huonosti mitään osia. Kahden tuuman ja kahden ja puolen tuuman osaa olisi tarjolla vaikka minkälaista, mutta huonommin 2,25″ palikkaa. Marteliukselta löytyi edulliset Turbo-sarjan vaimentimet, jotka olivat aiemmin paikallaan olleiden kanssa tulon ja lähdön suhteen samankaltaiset. Marteliuksella oli tarjolla myös autokohtaista vaimenninta juuri mk IV Lincolniin, mutta kun hieman epäilytti, että sopiiko se paikoillaan olevaan putkistoon ja hinta oli aika paljon suolaisempi ( lue noin viisinkertainen ) kuin näillä perusmalleilla, niin valinta kääntyi budjetin pakottamana halvempiin. Kommentti kyllä oli putkiston myyjällä että se Lincolnin mallikohtainen vaimennin on hyvin hiljainen, näissä on varmasti kovempi ääni.

 Aika paska asennus

Vanhojen pönttöjen asentaja oli myös asentanut koko putkiston sellaiseen kulmaan, että pakoputken alkupätkät käytännössä hinkkasivat kardaaniin…. Sen lisäksi että loppupää kolisi tankin kylkeen. Autossa oli selkeästi autokohtainen putkisto, sen verran sopivat olivat kaikinpuolin alkupää ja loppupää, mutta pöntöt tuskin kuuluivat tähän pakettiin, ne olivat liian pitkät ja puskivat putkistoa liian taakse. Lisäksi kiinnitykset olivat reikäpanta&roiskeläpän pala tyyliset ja niillä väännätettiin ja vedätettiin putkistoa aika kireisiin asentoihin eikä oikein kunnollista liikkumavaraakaan ollut. Paskoja patentteja.

Lisäksi putkiston asennus ei kaikin puolin ollut onnistunut sillä putken päät sojottivat puskurin alta takaviistoon vaikka niiden pitäisi olla piilossa näkymättömissä tässä autossa. Johtui varmaankin siitä, että takana olleet reikäpantakiinnikkeet vetivät putkia ihme asentoon ja samalla taas niiden kiinnityspiste oli niin takana. Puskurin reuna olisi jo tullut vastaan jos putket olisi viety ylemmäs ja taaemmas, putkia ei noilla patenteilla olisi saanut kiinni.

Putket hassussa asennossa

Apukuskin puolen pönttö

Toinen pöntöistä oli reilusti vääntynyt ja jonkin verran jo jäljistä pitäen vuotanutkin, vaikkei isommin sivuääntä vielä kuulunutkaan. Yllätys oli suuri kun Marteliuksen pakettia avattiin ja tällaiset laatikot löytyivät paketista:

Kotoisa valmistusmaa Lincolnille

Edullinen Turbo-vaimennin

Sen verran pituuseroa oli uusilla ja vanhoilla pöntöillä, että heti ensitöikseen homma meinasi kusta siihen ettei ollutkaan sitä 2,25″ putkenpätkää jolla jatkaa hieman pakoputken etummaista osaa jotta se yltäisi uuteen pönttöön. Käyttöraudastahan sitä olisi saanut, mutta se oli jo kiinni ja auto oli saatu nosturille, vanhat pöntöt irti ja pitäisi saada auto taas ajokuntoon…. No, pikavauhtia puuiloon kun ilta-aikaan rassattiin, sielläkään ei ollut putkea, mutta löytyi 2,5-2,25-2 supistinputki, joita hankittiin kaksi kappaletta. Niistä sai pienet pätkät 2,25″ putkea joilla jatkaa etuosia riittävästi.

Melkoinen käänneltävä ja väänneltävä se paketti sitten oli että saatiin istumaan uudet pöntöt ja putkisto siten, että enää ei hankaa kardaaniin eikä näyttäisi osuvan tankkiinkaan. Putkisto saatiin kuitenkin kasaan eikä se vuotanut mistään. Eikä pikaisen koeajon perusteella kolissutkaan joten iltapimeällä auto takaisin kotipihaan. Seuraavana aamuna sitten tuli katseltua hieman kriittisemmin ja putken loppupääthän sojottivat suomeksi sanottuna mihin sattuu. Eipä käynyt mielessäkään silloin illalla… Ja töihin ajellessa liikennevaloista lähtiessä tuttu tankkiin kolina iski jälleen. Maantiellä tasakaasulla kahdeksaakymppiä ajellessa huomasi myös aivan järjettömän kuminan. Tuntui että koko hytti on täynnä hervotonta kuminaa joka ilmestyi noin 70 kmh vauhdissa ja hävisi juuri ennen kuin vauhtia oli satasen verran…. Onnistunut remontti jos ei montaa uutta vikaa tule vai miten se meni?

Pikkupönttöjä taakse ja niille kiinnikkeet

Jotain oli tuolle hervottomalle kuminalle tehtävä. Pojan kanssa heitetty kiekkopelireissu naapurikuntaan jäi kyllä iäksi mieleen kun tuli mieleen pariin otteeseen matkan aikana, että olisikohan pitänyt sittenkin ottaa ne peltorit mukaan… Vanhat vaimentimet olivat niin kurjassa kunnossa ja saman tien roskiin heitetty, että ei voinut enää palauttaakaan entistä. Eikä tehnyt mieli hankkia toisia uusiakaan vaimentimia ja nakata vastaostettuja pois. Ja budjettikin hakkasi taas rajoitinta vasten. Mutta mitä tässä keksisi. Google-mekaanikko istui läppärin ääreen ja alkoi lueskelemaa Overdrivea ja montaa muutakin palstaa kuumeisesti. Pienten takapönttöjen lisäämisellä moni oli saanut juuri maantieajossa olevaa kuminaa pois ja se alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Tosin tila oli pituudeltaan hyvin rajallinen mihin tällainen pönttö saataisi mahtumaan. Käytännössä ihan heti ennen ulostuloa sellaisille olisi tilaa takapyörien takana. Motonetistä löytyi erittäin edulliset pienet suorat pöntöt jotka mittausten mukaan pitäisi saada mahtumaan paikoilleen jos jokainen ylimääräinen sentti napsitaan pois sekä putkiston loppupäästä että itse pöntöstä.

Putken takapäähän jätettiin kolme senttiä suoraa mutkan jälkeen, jotta on kohta johon takapönttö saadaan kiinni vielä siten, että se ei vuoda. Itse pönttöjäkin piti lyhentää, jotta tila riittää. Putkistoon haluttiin edelleen päät jotka menevät alaspäin kohtuujyrkästi, sillä alunperin Lincolnin putken päät eivät sojota miten sattuu puskurin alta joka suuntaan vaan ovat piilossa suoraan takaa katsottaessa ja osoittavat maahan.

Paikka pöntölle

Poistetut pätkät

Koskematon ja modattu pönttö

Koska enemmän siistimistä ja maalailua oli edessä pian talven koittaessa, tyydyttiin vaan suhauttamaan hitsauksen ja loppupätkän päälle mattamustaa jotta se olisi vähän siistimpi sen pari viikkoa mitä auto olisi vielä ajossa ennen kuin laitetaan talviseisontaan.

Putken takapäät olivat kiinni reikäpantapatenteilla, mutta toisella puolella oli vielä alkuperäinen korvakko rungossa kiinni, jossa oli joskus alunperin takakiinnitys ollut. Varaosaliikkeestä löytyi mieleiset kiinnikkeet putkistolle ja niiden koon mukaan sitten hitsailin paksusta raudasta kaksi uutta korvakkoa joihin saa nuo löydetyt kiinnikkeet pulteilla asennettua.

Uudet ja vanha

Maalataan sitten myöhemmin kunnolla eli mattamustaa niskaan näihinkin, kiinnikkeet paikoilleen pulteilla ja korvakot autoon kiinni.

Uusi korvakko paikoillaan

Järkyttävää miten kuppaiselta auton alapuoli näyttää tässä kuvassa. Tätä sivua kun kirjoitan niin alapuoli on jo käsitelty moneen kertaan ja paikka ihan eri näköinen. Toisaalta kiva että näitä on mistä katsella, niin näkee että on se homma edennytkin!

Pöntön koesovitus vanhalla kiinnityksellä

Koeajo kertoi, että kumina hävisi. Täysin! Voittajafiilis, kohtuupienellä budjetilla sai kuminan pois. Seuraavan kerran kun nosturille päästiin, saatiin putkistoa sen verran väänneltyä, että kolinakin saatiin häviämään eikä mikään enää kolissut tankkiin. Samalla reissulla myös saatiin väänneltyä vedetystä 10-millisestä akseliraudasta sopivan muotoiset raudat joilla putkisto saatiin takapäästään kiinni uusiin korvakkoihin ja kiinnikkeisiin ja päästiin eroon reikäpantapatenteista. Valitettavasti tämä jäi kuvaamatta. Pitää laittaa kuvaa kunhan uusi versio valmistuu kesäksi.

Talvella osien maalausta ja pikku näpräystä

Kuten aiemmin oli puhetta niin sekä putkiston takapään uudet korvakot ja takapöntöt maalattiin. Käytettiin hiekkapuhalluskaapin kautta ja vedettiin POR15 pintaa. Korvakoihin mustaa ja takapänttöihin hopeaa. POR15 ei ole kuumakestomaali, mutta maahantuojan kanssa jutustelun jälkeen uskoin että noissa takapöntöissä se kestäisi. Uskomattoman huonoa kyllä tuo alkuperäinen pönttöjen pinnoitus! Kaksi viikkoa syksyllä ajossa olleet takapöntöt olivat saumoistaan jo alkaneet ruostumaan?!?! No, halvathan ne olivat, jospa POR antaisi niille lisävuosia.

Pakoputkiston etummaiset pätkät saivat olla paikoillaan auton alla tämän ensimmäisen talven ajan, sillä etuosan pohjan laitto on seuraavan talven hommia. Sen sijaan isot vaimentimet ja akselin ylityspalat otettiin autosta pois, jotta saatiin tilaa työskennellä takaosan alla. Sopivaan asentoon pitkän hieromisen päätteeksi saadut käyrät ja pöntöt annettiin olla yhtenä pakettina, jotta kasauksessa päästäisi hieman helpommalla. Putket ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja vain pintaruosteessa. Seuraavana talvena kun etulattia on ohjelmassa, putkisto puretaan jälleen pois. Silloin luultavasti on lisää Eastwood Brake Gray maalia joka kestää 400 astetta lämpöä ja riittänee takakäyrien maalaamiseen. Joten silloin putket hiekkapuhalletaan ja maalataan Brake Graylla joka nyt oli autoa kasatessa yllätteän loppunut kesken kun sillä tuli maalattua niitä jarruja. Kaapista löytyi melkein täysi pullo jotain kuumakestoalumiinimaalia ja pintaruosteen hionnan jälkeen se pullo päätettiin suihkutella akselinylitysten päälle toistaiseksi.

Maalaustelineviritys

Putket maalattuna

Kestää minkä kestää, ehkä kesäkäytössä pitkäänkin? Mutta ainakin on kasatessa hyvännäköiset jos ei sen kauempaa.

Ekaa kertaa osat oikeilla kohdilla

Kun taka-akseliston osat oli kasattu takaisin paikoilleen autoon fiksattuina, oli aika asentaa myös putkiston osat paikoilleen. Tehtiin erinäisiä mittauksia mittanauhan kanssa ja todettiin että vähän pitää “timmata” pätkien pituuksia samoiksi ennen asennusta. Nelisen tuntia meni pyöritellessä, mutta timmaus kannatti. Nyt koko putkisto on ensimmäistä kertaa varmaan oikealla kohdalla. Joka paikkaan on reilusti matkaa, aiemmin liian lähellä lattiaa ja hassussa asennossa olleet takapöntöt ovat vaakasuorassa ja lattiaan on sen verran matkaa kuin varmaan pitäisi ollakin. Aiemmin liian lähellä olleet pöntöt ovat polttaneet auton pohjasta maalit ja massat pönttöjen päältä ja sen seurauksena on tiedossa hitsaushommaa takapenkin alla. Jatkossa sitä ei liene enää tapahdu. Samoin tankkiin ja taka-akseliin on riittävästi väliä. Ja ennenkaikkea putkisto on linjassa, tarpeeksi kaukana kardaanista ja erittäin jämäkästi paikoillaan. Toivottavasti tämä savotta nyt viimeinkin saatiin kuntoon ettei putkiston kanssa enää tarvitse kikkailla isommin.

Viimein putkisto kohdallaan, tai niinhän sitä luultiin….. Tarina jatkuu sivulla pakoputkihommia 2