Hieno ja hyödyllinen varuste automaattinen seisontajarrun vapautin. Eli kun laitetaan vaihde päälle, vapautuu seisontajarru automaattisesti. Systeemi toimii täysin alipaineella. Vaihdevivustoon kytkettynä oleva venttiili päästää vapauttimelle alipaineen kun vaihde on asennossa D tai R. Tämä systeemi ei kuitenkaan toiminut ollenkaan ja D tai R päällä kuului kovaa suhinaa seisontajarrupolkimen luota.

Syy toimimattomuuteen oli se, että seisontajarrumekanismin vapauttava vipu oli irronnut alipainekellosta kokonaan. Todennäköisesti se oli otettu irti ihan väkivalloin joskus, syytä voi vain arvailla? Vipu onneksi löytyi kuskin jalkatilasta ja kaikki muut osat olivat paikoillaan tallessa. Vivun palauttava jousi oli kiskottu melkein suoraksi, syytä siihenkään ei ole tiedossa.

Vapautuksen hoitava alipainekello on kiinni seisontajarruasetelmassa.

Alunperin vipu kulki kellon sisällä olevien kahden metallilevyn ja niiden välissä olevan kumisen männän läpi ja oli litistetty päästään jotta se ei tule läpi levyistä. Kellon kuori on tämän jälkeen puristettu kasaan. Kello oli niin paksua metallia, että sen puristusta ei saanut auki ilman kovempia voimatoimia. Tämä olisi taas vaurioittanut kumia, joka ei olisi enää ollut sen jälkeen ilmatiivis. Joten piti keksiä jokin toinen ratkaisu. Kellon päässä oli alipaineletkun liitin. Sen reiästä sai työnnettyä ohuella tikulla metallilevyt ja kumin taakse turvaan. Sitten leikattiin Dremelin jyrsinterällä kellon tausta auki venttiileineen.

Liitin ja kellon takaseinä leikattuna pois.

Taaimmainen metallinlevy näkyy aukosta. Keskellä vivun reikä.

Nyt oli tehtynä aukko, jonka kautta pystyi kiinnittämään vivun uudestaan. Vivun päähän porattiin 2 millin reikä niin syvälle kuin pystyi. Sen jälkeen reikään tehtiin 3 millin kierteet. Vipu kiinnitettiin paikoilleen pienellä matalakantaisella kuusiokolopultilla ja kiinnitys varmistettiin kierrelukitteella.

Tarvikkeet mekanismin uudelleen kasaukseen.

Pultti paikoillaan testinä.

Ensimmäinen versio kuivumassa.

Ensimmäisessä versiossa liimasin FixAllilla ison prikan taustalevyksi ja sen päälle venttiilin. Ei tullut ihan loppuun asti ajateltua. Kun systeemiä kokeiltiin, lopputuloksena oli se, että liitin irtosi prikasta kun alipaine kytkeytyi. Eikä tapahtunut mitään muuta….

Lopulliseen versioon ( joka toimii edelleenkin ) tein millisestä alumiinista pakottamalla uuden takalevyn jossa olevan reiän läpi venttiili asennettiin. Näin venttiili ei ollut enää vain ohuella massarenkaalla kiinni takalevyssä vaan tuli sen läpi ja kesti paikoillaan. Alumiinisessa takalevyssä on sen verran enemmän liimauspinta-alaa että se kestää kyllä kellossa paikoillaan.

Takalevy mk2 kesti.

Tässä vielä hydrauliikkavideo siitä kun mekanismin toimintaa testattiin vivun kiinnityksen jälkeen. Palauttava jousi piti vielä vaihtaa jäykempään myöhemmin, koska tämä oli hieman liian löysä käytännössä testattuna autossa paikoillaan.

Seuraavien talvien aikana kun koria kunnostettiin, käsijarrumekanismi oli pari päivää likoamassa Rustycon ruosteenpoistoliuoksessa. Sen jälkeen se pestiin huolella ja kuivauksen jälkeen siveltiin aseöljyllä. Ei maalattu koska se alunperinkin on ollut maalaamaton. Kahvaa ei maalattu uudestaan vaan etsinnässä on jokin sopiva kumituppi jonka siihen voi joskus sujauttaa paikoilleen.