Taka-akseliston ensimmäinen homma tehtiin jo syyskesällä kun auto oli ajossa. Hervottoman veltto peräpää piti saada kuriin ja auton asento paremmin ryhtiin. Perä roikkui ihan liian alhaalla ja eli aivan omaa elämäänsä heitoissa. Kiihdyttäessä tuntui jopa että autossa olisi tehoa, sen verran reippaasti perä painui maata lähemmäs kaasua painettaessa.
Alkuperäiset jouset ja ties minkä ikäiset iskunvaimentimet.
Sopivia iskunvaimentimia oli pilvin pimein tarjolla malliin peruskybiä ja sachsia ynnä muuta. Mutta miksi laittaa perusiskarit kun kerran haluaa perää paremmaksi. Netti ei tarjonnut mitään Koni tai Bilstein palikkaa ko. autoon. Pitkän metsästelyn jälkeen olin saanut haarukoitua erilaisten perusiskareiden sopivuuksia eri automalleihin vertaillen muutaman tuotenumeron jolla voisi saada KONIlta sopivat tolpat. Soitin Motoralille KONIn huoltoon ja siellä huoltomies löysi jonkin puhelinluettelon kokoisen kirjan kultaiselta 80-luvulta jolloin KONI oli valmistanut vielä mallikohtaista iskunvaimenninta mkIV-malliinkin. Siitä vertailemalla löytyi oikeat ulos-ja sisäänjoustot ja kaikki tarvittava tieto. Taakse sopi suoraan sellaisenaan tuotannossa oleva malli punaista KONIn jäykkyyssädettävää Classiccia. Sellaiset saman tien tilaukseen ja parin päivän päästä ne saapuivat jo aiemmin tilattujen MOOGin jousien kaveriksi. Päästiin vaihtamaan takapäähän palikkaa ja hakemaan jämäkkyyttä ja ryhtiä autoon.
Punaista KONIa alle
Todella helppo iskarin ja jousen vaihto.
Ensin tuli katseltua että ihan älyttömän ahtaassa paikassa nuo jouset, mitenhän ihmeessä ne saa tuolta puristettua pois? Manuaalissa oli kerrottu tapa miten homma hoituu:
- Tunkkaa auto ylös.
- Tue runko ylös.
- Laita tunkki akselin reunan alle
- Irrota iskunvaimentimen alapultti
- Laske tunkkia niin että akseli laskeutuu alas ja jousi tipahtaa pois
Eipä tullut mieleen kun ei aiemmin ole ollut autoa jossa olisi jäykkä taka-akseli ja kierrejouset. Edes puristimia ei tarvittu ja jousi oli pois paikoiltaan todella nopeasti. Lukuunottamatta aikaa joka käytettiin totaalisesti kiinniruostuneiden iskarin pulttien kuumentamiseen liottamiseen ja lopulta katkaisuun……
Vanha ja uusi
Alkuperäisissä jousissa oli iso kasa kumisia renkuloita. Manuaalin mukaan niiden tehtävä on vähentää jousta pitkin kulkevaa ääntä tiestä autoon. Sama tehtävä on myös jousen ylä- ja alapäähän asennettavilla lautaskumeilla. Lautaskumeja sai uusia Rockautosta muutamalla eurolla, jousessa olevia kumeja ei. Mutta ei tarvinutkaan, kunnossa olevia kaikki mukaanlukien lukkosokkana toimivat muoviset pyörylät. Alustamassaroiskeet raaputtelin moralla pois kaikista ennen kuin ne siirrettiin uuteen jouseen vanhasta.
Iskareiden alapultit menivät palasiksi irrotusoperaatiossa. Uudet tuumakokoiset pultit parempaa lujuusluokkaa löytyivät Kainuun Pultista. Pultissa oleva holkki piti korvata samanpaksuisella pinolla prikkoja.
Uusi ja vanha iskarin alapään pultti
Iskarien yläpäät olivat sitten niin tiukassa, että vanhat iskarit piti litistää putkipihdeillä läjään ja pitää niistä kiinni mutterin irrotuksen ajan. Ja silti iskarin pultti meni poikki ennemmin kuin mutteri aukesi. No, sama sille, roskiskamaa olivat joka tapauksessa.
Lieköhän olisi saanut vielä uudet takuuseen?
Kun iskari ja jousi oli saatu pois ja vanhoista jousista siirretty äänenvaimenninkumit uuteen, putsattiin vielä teräsharjalla ylä- ja alalautaset ja laitettiin uudet lautaskumit.
Alempi lautaskumi
Ylempi lautaskumi
Uusien paikoilleen laitto olikin sitten nopea juttu, jousi meni “heittämällä” eikä iskarinkaan laitto hankala ollut. Iskareita säädettiin 90 astetta tiukemman suuntaan ennen asennusta. KONIn iskareissahan tämä tapahtuu siten, että vaimennin painetaan pohjaan ja kierretään sen yläpäätä. Kolme kertaa ensin iskari pohjaan ja ylös, sitten säädetään. Ensin kokeiltiin että säätö oli “nollilla” kummassakin iskarissa eli että iskari ei pyöri vastapäivään yhtään. Sitten pyöräytettiin 90 astetta myötäpäivään. Näin iskari on hieman tiukempi kuin mitä se lähtöasennoltaan on. Tällä voidaan kompensoida myöhemmin myös vaimentimen kulumista, käytetään irti ja säädetään tiukemmalle. Koska konttiin oli tulossa stereopuolta reilummin ja toiveena oli jämäkämpi ajettavuus, niin pieni tiukennus päätettiin tehdä.
Uudet osat paikoillaan
Toinen puoli tehtiin valmiiksi ja sen jälkeen vilkaisu auton takaa kertoi, että aiemmissa iskareissa oli ollut aika paljon vähemmän ulosjoustoa. Liekö tuolla ollut isommin merkitystä mutta joka tapauksessa ero oli aika iso.
Seuraavassa renkaanvaihdossa saa tunkata reilummin kuin ennen
Mitäs ne uudet iskarit ja jouset saivat aikaan?
Kerrankin tismalleen sitä mitä haettiin! Keinuminen loppui heitoissa. Perä ei niiaa enää kiihdytyksessä käytännössä ollenkaan. Ajaminen on paljon napakampaa ja täsmällisemmän tuntuista. Ja ennenkaikkea auton väsynyt asento muuttui enemmän perä ylhäällä asennoksi, mitä halusinkin. Vertailukuvassa auto ei ole ihan tasaisella, mutta eron huomaa.
Alempana uudet takaiskarit ja jouset, ylempänä vanhat.
Auton asento tasamaalla alkaa olla aika oikea omaan silmään
Reilusti sisällä oleva rengas ja uudet iskarit ja jouset. Onsitäwheelgäppiä!