Kallistuksenvakaaja

Peräpään paikkauksen ja maalauksen yhteydessä taka-akseli ja sen ympärillä olevat osat päätettiin samaan kertaan laittaa kuntoon. Iskarien, jousien ja itse akselin lisäksi systeemiin kuuluu ylä-ja alatukivarret sekä kallistuksenvakaaja. Koska kallistuksenvakaaja oli haitoilla tukivarsien kanssa, se irrotettiin ensimmäisenä. Kerrankin riitti parit suihkaukset WD40 irrotusöljyä edellisenä päivänä ja ennen irrotusta. Osat lähtivät nätisti irti.Toki sen verran tehtiin etukäteistyötä että pienellä dremelin teräsharjalla putsattiin kaikki pulttien näkyvät kierteet ettei irtoamaan lähtevä mutteri enää jumi kesken irrotuksen uudestaan.

Kumit olivat erittäin hyvässä kunnossa, mikä ilahdutti suuresti sillä Rockautosta ei uusia taakse löytynyt. Sen verran peruskauraa nuo kumit kuitenkin että varmasti uudetkin saa, mutta vanhat olivat uudenveroisessa kunnossa joten mitä niitä silloin vaihtamaan.

Vakaajan osat puhallettuna

Hiekkapuhalluksen jälkeen jälleen pari kerrosta mustaa POR15 ja sen päälle BlackCotea.

Operaatio alatukivarret ja säädettävät puslat

Seuraavaksi työn alle otettiin alatukivarret. Jotka olivat sitten aivan helvetin tiukassa jumissa. Mutterit lähtivät kohtuudella irti puolen tunnin pulttipyssyllä ja irrotusöljyllä. Mutta puslien läpi menevät pultit olivat niin kasvaneet kiinni, että pelkkä uloslyöminen pienellä lekallakaan ei saanut minkäänlaista efektiä aikaan. Puhumattakaan siitä että pultit olisivat pyörineet pitemmälläkään vääntimellä. No, reilun metrin mittainen rautaputki vääntimeen jatkovarreksi, siihen miehen paino päälle ja samalla pultin päähän lekalla. Pyörähtivät. Mutta eivät hakkaamallakaan tulleet milliäkään ulospäin. Joka suunnasta älytön määrä WD40 irrotinta yön ajaksi väliin ja seuraavana aamuna uusi yritys. Kuumentaakaan ei voinut ettei sulata puslaa joita myöskään ei saanut uusia mistään. Toivottiin että vanhat saisi ehjänä esille.

Yön yli liotus auttoi ja pultit lähtivät kohtuudella pois aamulla. Neljästä pultista kaksi oli syöpynyt jo aika ohueksi ja kulmikkaaksi, joten ihan äsken ei näitä oltu avattu. Liekö koskaan? Puslat olivatkin sitten epäkeskomallia. Tämä oli pienoinen yllätys. Epäkeskopuslilla saa säädettyä taka-akselin asentoa ja sitä myöten kardaanin laipan kulmaa. Tähän löytyi ohjeet manuaalista.

Sellaiset systeemit alatukivarsissa

Ja koska alkuperäiset epäkesko-osat olivat puslan holkin sisällä kasa ruosteista mömmöä eikä uusia saanut, niin sitten jouduttiin soveltamaan. Holkit putsattiin karahiomakoneen timanttilaikalla tyhjiksi kaikesta vanhasta sonnasta. Itse puslakaan ei enää uudenveroinen ollut, mutta kasassa kuitenkin ja jossain vaiheessa näihin sitten pitää metsästää tai teettää uudet puslat. Mitat otettiin talteen tätä varten. Sopivilla aineilla kun kasataan niin irroitus pitäisi oll helppo homma myöhemmin uusien puslien asennusta varten.

Vähän heikkokuntoisen säätöosa

Moilasen tekemät säätöholkit

Holkki paikoillaan

Holkeista tehtiin muutaman millin puslan sisäholkkia lyhyemmät, jotta eivät ole haitoilla kiristettäessä. Kuvassa näyttää että säätöholkki olisi väljä, joku varjo sattui sopivasti. Mutta ihan napakasti ne istuivat paikoilleen.

 Alatukivarsi hiekkapuhallettuna

Alatukivarret saivat saman kohtelun kuin muutkin osat, eli puhalluksen jälkeen pari kerrosta mustaa POR15 ja päälle BlackCote.Puslien holkit oli putsattu kunnolla ja puttien tilalle hankittu uudet tiheäkierteiset tuumakokoiset sinkityt pultit. Lisäksi koneistetut säätöholkit voideltiin kauttaaltaan kuparitahnalla ennen puslien sisään laittoa. Samoin pultit ennen paikoilleen asennusta. Kuten tehdään kaikille alustan osille. Jotta sitten joskus kun seuraavan kerran irroitetaan, niin ei tarvitse tapella…. Uusia puslia takapäähänkin saa, joten jossain vaiheessa ne vaihdetaan kun ne ovat seuraavan kerran Classiquecars.comilla varastossa. Valitettavasti ajankohdasta ei ole tietoa, mutta joskus. Toivottavasti. Ehkä.

Alatukivarret hiluineen

Ylätukivarret. Tiukkaakin tiukemmassa.

Taka-akselista saatiin maalattua keskiosa hiekkapuhalluksen jälkeen, samoin rungosta kohdat joihin alatukivarret tulivat kiinni. Siispä ne laitettiin takaisin paikoilleen että voidaan irroittaa ylätukivarret. Haluisin että jommat kummat tukivarret olisivat paikoillaan ettei tulisi haavereita ja akseli pääsisi tipahtamaan kokonaan ja kiskoisi rikki jarruputkia ja perään meneviä lukkiutumattomien takajarrujen tunnistinpiuhoja jne. Niiden fiksailu ja uusiminen on ensi talven hommia, tällä talvelle ei vaan aika riitä.

Ylätukivarsien auton päässä olevat isommat pultit irtosivat oikein nätisti ja luultiin että tämähän oli helppo nakki, otti pois vaan. No. Ne toiset pultit siellä akselin päässä eivät sitten irronneet alkuunkaan. Mutterit lähtivät kyllä ihan nätisti, mutta pultit olivat niin tiukassa puslan sisällä jumissa että eivät liikahtaneet milliäkään. Ja pultin päästä ei päässyt hakkaamaankaan, sillä pää oli jarrukilven takana ja jarrukilven irroitus ei ollut suunnitelmissa kun sitä ei saa irti ottamatta ensin pois edestä vetoakselia. Ja perän purku ei tässä vaiheessa kiinnostanut.

Hankala tilanne kun ei ollut uusia puslia, olisi voinut vain korvakon sisäpuolelta leikata kaiken pois rälläkällä ja heitta varsiin uudet puslat. Nyt pitäisi saada pois umpiruostunut pultti hajottamatta lainkaan sen ympärillä olevaa holkkia ja kumipuslaa… Ensin lioteltiin tuntikausia WD40 öljyllä, ei vaikutusta. Sitten päätettiin että leikataan pultin pää pois ja hakataan toiseen suuntaan läpi. Pätkitään pulttia lyhemmäksi jarrukilven välistä sitä mukaa kun se tulee ulos. Tätä yritettiin pari tuntia eikä saatu milliäkään liikkumaan tuurnalla ja lekalla kumpaakaan pulttia?! Päivä alkoi olla pulkassa joten liotusta kehiin yöksi ja aamulla uudestaan.

Aamulla toiveikkaina. Eikä milliäkään liikettä lekan ja tuurnan kanssa… Sitten päätettiin porata. Ensin neljän millin terällä reikä pultista läpi. Ei vaikutusta. Sitten kuuden millin terällä. Ei vaikutusta. Kahdeksan ja puolen millin terällä vielä ja sitten apuskuskin puolen puslaa paikoillaan pitänyt pultin pätkä alkoi liikkumaan! Lisää WD40 liotusta ja senhän sai hakattua läpi. Pari kertaan piti katkaista rälläkällä että mahtui tulemaan. Mutta vihdoinkin pultti poissa ja ensimmäinen ylätukivarsi oli saatu irti. Hämmästys olis suuri kun siellä oli vain pyöreä holkki ja sisältä näytti olevan vain pintaruosteessa, ei lainkaan syöpynyt. Samoin pultin jämä oli varsin siistissä kunnossa ja ihan sileä. Pintaruosteessa vain sekin?!?!

Kuskin puoli heittäytyi sitten vielä hankalammaksi. Lopulta porattiin kymmenen millin terällä läpi jolloin jäi vain reilun millin paksuiset seinämät. Jotka eivät liikkuneet yhtään mihinkään vaikka kuinka hakkasi! MITEN voi olla mahdollista? Sitten sahattiin puukkosahan terällä vielä viillot sisään ja hakattiin päitä kasaan sivuilta päin että nyt se varmasti lähtee. Ei millinkään liikahdusta…. Lopulta dremelin timanttijyrsinterällä poistettiin kummastakin päästä se ohut siivu metallia mikä oli jäljellä, niin syvälle asti että tukivarsi saatiin pois korvakostaan ja pöydälle.

Tukivarsi penkkii ja siellä hakkausta. EI MITÄÄN VAIKUTUSTA. Viimein hioin pultinjämän noin puoli milliä paksuksi kauttaaltaan paineilmaniukun timanttiterällä ja piikillä hakkasin sen reunoja irti holkista molemmista päistä. Sitten melkein läpinäkyvän ohut pultinjämä suostui tulemaan pois hakkaamalla kun sitä oli enää sentin verran keskeltä jäljellä. En ymmärrä miten se niin tiukassa oli kun täälläkään ei ollut kuin siistit pinnat pintaruosteessa. Mutta lähtipähän lopulta. Kuitenkin. Sen verran vaan otti projekti hermoon, että kuvia ei tullut otettua ollenkaan. Olisi pitänyt, sen verran ihmeellinen jumitus oli kyseessä.

Hieman hankala oli irroittaa, mutta lähtihän se lopulta…