Taka-akselin puhallus

Kun ylätukivarret olivat paikoillaan, hiekkapuhallettiin taka-akselista 2/3 keskeltä. Ulkoreuna makasi vielä pukkien varassa ja jouset ja iskarit olivat paikoillaan. Hiekkapuhalluksen jälkeen taka-akselin puhallettu osat maalattiin POR15 hopeanvärisellä maalilla ja pintamaalattiin Metal Mask-maalilla. Sen jälkeen asennettiin alatukivarret paikoilleen, siirrettiin akselia kannattelevat pukit sisemmälle akselin alle ja poistettiin iskunvaimentimet ja jouset.

Tämän jälkeen hiekkapuhallettiin auton pohja ja runko taka-akselin syvennyksen etureunaan saakka ja akselin ulkoreunat sekä jarrukilvet. Sen jälkeen maalattiin taka-akselin ulkoreunat ja jarrukilpien tausta jälleen samalla maaliyhdistelmällä. Työlästä hommaa tuo auton alla maalailu niin pohjan, rungon kuin akselinkin osalta. Mutta valitettavasti tila ei riittänyt siihen että kori ja runko tässä vaiheessa ainakaan otettaisiin toisistaan irti. Eikä oikein innostanut ajatus muutenkaan sillä autolla no tarkoitus kuitenkin ajaa joka kesä ja laittaa sitä vain talvet. Ehkä joskus myöhemmin kun kaikki on kertaalleen läpikäyty ja helposti irrotettavissa, niin innostus iskee ja käytetään runkoa ja koria irti toisistaan? Ehkä. Tai sitten ei. Jää nähtäväksi.

Viimeiset osat irti

Takakallistuksenvakaajan runkoon tulevat korvakot olivat odottaneet öljyisen rätin sisällä sitä hetkeä että niitä yritettäisi irroittaa vielä. Muita osia purkaessa olivat niin tiukassa että huoletti että hajoavat irrotettaessa. Niinpä päätettiin kokeilla vanhan kansan kikkaa joka joskus aiemmin oli toiminut. Kastellaan kangasrätti litimäräksi öljyssä ja kiedotaan osan ympärille muutamaksi päiväksi. Joissain tapauksissa tällä keinolla olen saanut umpitiukkaan ruostuneita osia irtomaan toisistaan. Mutta nyt ei enää ollut aikaa odotella sillä kohta pitäisi jo alkaa kasaamaan osia autoon takaisin. Joten päätettiin että tänään ne irrotetaan, vaikka sitten useampana palana jos niin käy. Ja niinhän siinä kävi. Kumpikin pultti meni poikki kierteen juuresta.

Syynä lienee se, että nämä oli ylikiristetty. Tai sitten kumit olivat olleet liian ohuet, mene ja tiedä. Kumpikin mutteri oli nimittäin kierteen loppuun asti kiristetty ja “hirttänyt” siihen kiinni. Siihen vielä ruoste mukaan niin peli selvä. Uudelleen asennuksessa laitetaan varmuuden vuoksi muutama prikka mutterin alle ettei vastaavaa enää tapahdu uudestaan.

Poikkihan ne meni molemmat

Uusia ei viitsinyt alkaa edes kyselemään mistään kun ei niitä ollut Rockautossakaan. Joten hetkeksi mietintämyssy päähän miten korjataan. Kuvassa kierreosa puuttuu kummastakin, ovat juuri sen juuresta poikki. Syntyi kaksi ideaa. Joko sen mittainen pultti että voidaan hitsata se koko vanhan tapin tilalle korvakkoon tai sitten sen mittainen pultti jonka saa hitsattua vain ohuemman osan jatkoksi. Onneksi näissä oli tuo kierteetön osa juuri sopivan mittainen, samoin kierteellinen osa ihan standardi tuumakokoiseen pulttiin verrattuna. Kainuun Pultista jälleen sopivan kokoiset pultit kouraan ja Moilasen koneistamolle. Siellä katkaistiin nuo korvakoiden tapit siten, että paksummasta osasta lyhennettiin pultin kannan verran, pulttihitsattiin kantoineen päivineen jatkoksi vanhan tilalle ja sen jälkeen pultin kannasta hiottiin ylimääräinen pois.

Korjatut korvakot

Lopputulos oli loistava. OIkeanpuoleisessa näkyy pieni viiva siinä, mistä alkuperäinen on katkaistu ja mistä pultin kanta on alkanut. Nämä vielä kertaalleen hiekkapuhallettiin kokonaan puhtaaksi ja jälleen POR15 maalia päälle. Tismalleen oikean mittaiset korvakot ja ehjinä. Vanhoissa oli vielä jonkin verran tuo kumien sisään jäävä sileä osa syöpynyt, näissä ei lainkaan, joten tuskin ainakaan huonommat ovat kuin aiemmat. Puslien metallilaipat puhallettiin myös puhtaaksi ja sipaistiin hopeanvärinen maali päälle.

Korjatut päät ennen asennusta

Palikat kasaan ja koekäyttöä

Kasauspäivä. Ylätukivarret, jouset, iskarit, kallistuksenvakaaja, tankki ja pakoputkisto takaisin auton alle. Koska tälle talvelle takaosaa ja auton alapuolta ei enää liiemmin laitella. Pakko siirtyä pintapeltien tekemiseen jos aikoo saada auton maalattua ennen kesää. Ja pakkohan se on että saa kesällä ajella. En halua useampaa vuotta putkeen pitää autoa levällään tallissa, kesäisin pitää saada ajaa ja nautiskella ja kerätä motivaatiota seuraavaa talvea varten.

Takakallistuksenvakaajan kiinnitys koriin tuntui nyt paljon jämäkämmältä kuin aiemmin. Laitettiin viiden prikan pino kumpaankin korvakkoon ennen mutteria, niin tällä kertaa taisi tulla kumit paljon jämäkämmin autoon kiinni eivätkä jäädä heilumaan irrallaan pohjaan kierretyn mutterin alle. Toivottavasti vaikuttaa vähän johonkin. Tosin suuret toiveet eivät sen suhteen ole, eiköhän se takapää asetu kunnolla vasta kun saa vielä ne uudet puslat joka paikkaan. Ehkä jo ensi talvena tai vaikka kesälläkin jos puslia saa, sen verran helposti pitäisi jatkossa osien irrota ettei vaihtoon kauaa aikaa kulu.

Muut osat sai paikoilleen alle parin tunnin, mutta putkiston kanssa sitä säätämistä ja kääntämistä sitten riittikin oikein urakalla… reilut neljä tuntia pyöriteltiin akselin ylityksiä eri asentoihin ennen kuin saatiin kaikki osat tismalleen samoihin kohtiin ja asentoihin ja “lukittiin vastaus”. Auto pyörilleen ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen, bensaa kaasariin ja käyntiin. Ja muutaman minuutin mittainen tyhjäkäyttäminen tallin oven pielessä että saa koneessa nesteet kiertämään ja kuunnella sitä ääntä. Ja testata että toimii.

Pitkästä aikaa hetki käynnissä