Perästä päin

Projekti aloitettiin takapuskurin kunnostamisella. Siitäpä sitten pikkuhiljaa keulaa kohti etenemään. Kun puskuri saatiin kannettua varastoon valmiina kokonaisuutena, aloitin peräkontin kaapimisen sisäpuolelta. Ja sitä massaa riitti… Kontin sisäpuolellakin oli paikoitellen jopa vajaan sentin paakkuja massaa, pyörien takana olevia koteloita yritin ensin putsata vaikka minkälaisilla liuottimilla, mutta eihän tuollaiseen kerrokseen mikään pysty.

Kontti ennen kaapimista

Auton alkuperäiset äänieristeet oli lattiamaton alta revitty pois jo kesällä. Ne haisivat todella pahalle auton seisomisen jäljiltä eikä niitä ollut tarkoituskaan missään vaiheessa säästää. Sentin paksuiset juuttimatot ovat kovia imemään kosteutta. Ja se kostea puoli vielä peltiä vasten, juutin päällä oli muutaman millin paksu bitumi. Pelkästä peräkontista näitä vanhoja eristeitä lähti lähemmäs kymmenen kilon kasa. Samat eristeet heiteltiin pois myös takapenkin alta hiirenpaskoja imuroitaessa. Märkiä, pahanhajuisia ja painavia. Minkäänlaista ajomelun nousua ei näiden poistamisen jälkeen havaittu joten aika hyödyttämiäkin olivat kaiken lisäksi.

Reilulla kädellä alustamassa auton sisäpuolella…

Kovametallinen kaavin kouraan ja vajaan kahdentoista tunnin kaapimisen jälkeen kontin sisäpuolelta oli saatu massat pois. Samalla kaavin kontin sisäpuolelta kaikki äänieristeiden kiinnityksessä aikoinaan käytetyt kontaktiliimat joita oli myös aika runsaasti. Sekä peltisaumoista vanhat saumamassat, jotka olivat käytännössä jo irti. Pieni tönäisy riitti niiden poistamiseen.

Se ensimmäinen ja ne monet muut seuraavat

Pyöränkoteloissa olleet reiät olivat ihan näkyvissä ja listojen repsotus kertoi että lisää reikiä löytyy kyllä. Mutta se ensimmäinen piilossa oleva reikä löytyi kontista kaapimisen yhteydessä. Polttoainemittarin anturille menevän johtosarjan suoja on ruuveilla kiinni auton pohjassa. Ruuvinreiästä alkanut ruostuminen oli tehnyt pohjaan pienen reiän joka löytyi kun suojan poisti. Alapuolelta katsottaessa ruoste oli pintaa pitkin toki levinnyt laajemmalle.

Ruostetta. Ja reikä.

 Lisää reikiä löytyi kontin puolelta enemmän kuin joka sormelle. Molemmat pyörien takana olevat kotelot oli fiksailtu myyntikuntoon vanhoilla kattopellin palasilla, pakkelilla ja ruuveilla. Tämä kävi ilmi vasta kaapimisen yhteydessä.

Fiksipaikkoja pyöränkotelon takana

Pakkelipatteja tuli sisäpuolelle oikein reilusti ja niitä kun vähän tökkäsi kaapimella niin alkoi valo paistamaan ulkopuolelta.

Hups.

Jälkikäteen ajateltuna olihan tuo odotettavissa. Listan etupään istuvuus oli sitä luokkaa kuten kuvasta näkyy, että eihän siellä alla ihan kaikki ole kohdallaan. Kitistä rakennettu pyöränkotelon takareuna vähän liian pyöreäreunaista mallia.

Puskurin alta

Jos oli puskuri ruosteessa takapuoleltaan, niin ei sen alta autokaan ihan viimeisen päälle virheetön ollut. Massaa oli sielläkin jonkin verran, mutta vain paikoitellen, sen verran piilossa auton peräpeili on massaajalta jos ei puskuria oteta pois.

Pikaisen raaputtelun jäljiltä peräosa oli aika ruosteisen näköinen.

Äkkiseltään pintaruostetta, mutta kyllä siellä reikiä riitti kun alkoi tarkemmin putsaamaan.

Oikea puoli. Listan kiinityskohdat kuin haulikolla ammuttu.

Täällä päti sama kuin aiemminkin oli huomattu, kuskin puolella oli enemmän ruostevaurioita kuin apukuskin puolella.

Ja sama näkymä vasemmalta puolelta.

Kittiä pois ja tutkitaan

Kun pyörien takana olevia koteloita alkoi hiomaan, kävi pian selväksi että parilla pikkupalalla ei näitä paikkauksia saa hoidettuakaan. Reikää reiän vieressä ja pitsiksi ruostunutta peltiä melkein koko takakotelo.

Kitin alta löytyi sitä itseään.

Aika vähän ehjää kohtaa jäljellä.

Sisäpuolella ei paljoa paremmalta näyttänyt.

Kotelon alaosakin pelkkää pitsiä.

Kitin tilalle peltiä

Minkäänlaista aiempaa kokemusta ei ollut peltitöistä eikä oikein opettajaakaan paikalla joka olisi ollut rautainen ammattimies. Joten liikkeelle lähdettiin siitä että opetellaan. Tehdään ja kokeillaan ja katsotaan miten käy. Käyttöraudasta 1,5 mm paksua peltiä ja ei muuta kuin leikkelemään ja vääntelemään, eiköhän siitä jotain tule. Jos ei muuta niin ainakin sanomista. Ja harjoitusta. Fiksumpi kaveri olisi kaikessa rauhassa opetellut irtopalasilla hitsaamaan mutta kun ei malttanut. Niin opeteltiin sitten suoraan autoon.

Ensimmäinen pala sovituksessa.

Koska takaosa oli kauttaaltaan pitsiä mutta muodoltaan suurin piirtein kasassa, päätin korjata sen palasilla. Näin siksi että huoletti että en ikinä saa lähellekään alkuperäistä muotoa takaisin jos leikkaan liian ison palan kerralla pois. Ensimmäinen pala muotoiltiin kaarevaksi metallisen painolevyn päällä varovasti naputellen vasaralla. Kuvassa se on roikkumassa sille leikatussa aukossa. Ei ainakaan liian iso aukko tullut kun pysyi noin kivasti paikoillaan. Olihan sen ensimmäisen palan hitsaaminen hidasta ja hankalaa. En tahtonut millään saada taitamattomille käsille oikeita säätöjä. Saumaa ei syntynyt sitten millään. Joko paloi reikä tai sitten ei tullut kunnollista sulaa ollenkaan, pelkkää palloa ja sauman kohdalla pelkkä rako kun hioi pallon pois….

Jonkin verran otti hermoon, kun tuon kokoisen palan kiinnittämiseen meni kokonainen päivä. Ja lopputulos oli sellainen että kun oli muutaman päivän harjoitellut, hitsasin nämäkin saumat sitten uudestaan kunnolla.

Ja tästä leikataan seuraava pala pois

Tällaista viritelmää siihen aletaan sovittaa tilalle.

 Sellainen löytö

Uutta hepissä. Palloilla.

Viritelmä paikoilleen turattuna

Ensimmäinen kohta oli nyt saatu kasattua ehjästä pellistä. Innostunut olo totta kai kuin pikkupojalla. Ensimmäistä kertaa itse korjattu pellistä ruosteista kohtaa. Tälle mallille tämä kohta jäi kun aloin tekemään sisäpuolta samasta kohtaa. Sen teon aikana alkoi hieman paremmin jos hitsaus onnistua ja kun toista pyöränkoteloa korjasin samasta kohdasta, sujui hitsaus mielestäni jo valovuoden verran paremmin kuin tätä tehdessä. Joten tämän kuvan saumat sitten hitsattiin vielä uudestaan myöhemmin. Mutta tästä se lähti. Se ensimmäinen korjaus.

Peräpeilin paikkausta

Peräpeilissä listojen kiinnitystä varten olevat lipareet olivat melkoisen heikossa hapessa. Jostain syystä pelkkää pitsiä.

Shot.

Ja korjattuna. Sama tehtiin luonnollisesti toisellekin puolelle.

Yksi parhaita työkaluhankintoja oli Martin Toolsin vasara- ja vastinsarja jonka hankin Mobitivelta. Kymmenkunta vasaraa ja vastinta. Lisäksi nahkainen pieni hiekkasäkki jonka päällä muotoilla peltiä. Kuskin puolelle peräpeiliin tarvittiin paikkapala ja sehän syntyi reilussa tunnissa vasaralla naputtelemalla kokonaan.

Pala vasaralla muotoiltuna

Ja pala paikoillaan.