Takapuskurin pintapuoli on kohtuullisessa kunnossa. Uudelleen kromausta tekisi totta kai mieli, mutta ei anna budjetti myöten. Kun auto laitettiin seisontaan ja ajettiin talliin, ensimmäisenä hommana päätin irroittaa takapuskurin ja peräkontin ulkopuolella olevat listat ja sivuvalot, jotta konttia voi alkaa kunnostamaan.

Puskurin irroittamiseksi pitää saada auki vähintään 6 pulttia, joista vain yhden vastakappaleesta antautui kierre ja pultin pää piti leikata poikki. Tosin kahdesta muustakin vastakappale hajosi kun luulin, että nekin pitää irroittaa ja turhaan auton alla pultin päitä leikkelin poikki. Se vähän ärsytti kun huomasi jälkikäteen. Mutta vahinkoja sattuu tehdessä…

Aika lohduton näky.

Takapuskurin takapuoli oli aika surkean näköinen. Äkkiseltään kaikki osat aivan umpiruosteessa. No, onpahan tekemistä ja opettelemista. Aiemin kun ei autoprojekteissa ole tarvinnut peltihommia itsellä tehdä, vain sisusta ja tekniikkajuttuja. Ensimmäiseksi piti päästä kokeilemaan uutta hankintaa, eli hiekkapuhalluskaappia. Puskurin ohjurit jotka olivat korissa, saivat toimia koekappaleina. Kaappi ostettiin Puuilosta, ainoa alle 300€ hintainen kaappi mitä löytyi. Halpahan se oli, mutta ei ihan “out-of-the-box” ollut kyllä käyttökelpoinen. Kaikki kaapin saumat sai tiivistää saumamassalla että kaappi alkoi pitää hiekat sisällään, valot piti vaihtaa kokonaan, omalla valolla ei tehnyt yhtään mitään, imurille piti rakentaa liitäntä ja toki olla se imurikin vielä erikseen ja tuloilmalle tehdä suodatin itse. Mutta kokonaisbudjettina kuitenkin alle 400€ kaappi jos ei sen parantelutöille lasketa mitään palkkaa eikä ennestään löytyneelle märkä/kuivaimurille mitään hintaa. Lopputuloksena ihan käyttökelpoinen kaappi aika pienellä rahalla.

Ensimmäinen kaapissa puhallettu osa oli puskurin ohjurirauta korin takaosasta.

Hyvinhän se puhdistui, tosin kompuran riittämättömyyden huomasi jo näinkin pientä osaa puhaltaessa. 5 sekunttia puhallusta ja 10 sekunttia odottamista että taas on painetta….. Siispä hankintalistalle ilmestyi myös uusi kompura. Kompressoreista en mitään tiennyt aiemmin, mutta kun alkoi kyselemään ja selvittämään niin pikkuhiljaa asia alkoi valkenemaan. Lopullinen ratkaisu syntyi kun otti puhelimen käteen ja soitti Kompressorikeskukselle Tampereelle. Sieltä sai kaiken tarvittavan tiedon ja lopulta paikallisen jälleenmyyjän Kainuun Pultin kautta tilattiin Puhti 660 -kompressori ilmantuottajaksi. Ja oli muuten hyvä hankinta ainakin näin ensikokemusten perusteella. Yllättävän pehmeä ja hiljainen käyntiääni, toimii hyvin 16A sulakkeilla olevalla voimavirralla ja tuotto riittää kaappia käyttämään vaikka kellon ympäri ilman taukoja.

Tallin nurkkaan pöydän päälle rakennettiin pieni maalausnurkkaus jossa on peltinen imurihuuva pöydän päällä. Se saatiin vuosia sitten ilmaiseksi erään yrityksen remontin yhteydessä kun vaan haettiin talteen ja vihdoin sille tuli jotain käyttöä. Maalihöyryjen poiston tehostamiseksi huuvaan asennettiin haitariputki seinässä olevasta ilmaventtiilistä ulos ja huuvaan pieni kanavapuhallin joka kiskoo ilmaa pihalle päin pöydältä. Yllättävän hyvin toimiva ratkaisu ainakin pieniä irto-osia maalatessa, spraymaalinkin katkut haihtuva pihalle eivätkä jää leijumaan. Ensimmäiseksi maalattiin puskurin ohjurit kokeeksi. Puhallettujen osien maalaukseen käytin kahta eri maalia. Vähänkään näkyville tulevat maalasin POR-15-maalilla jonka päälle tuli vielä POR15 Blackcote pintamaali. Näitä saa Mobitivelta ja omien kokemusten perusteella ovat kovia maaleja kestämään aikaa ja kulutusta. Piiloon jäävät osat maalasin Hammeritella pariin kertaan. Jospa se kestäisi kohtuudella kun pääsee hiekkapuhallettuun pintaan maalaamaan eikä alla ole ruostetta ollenkaan. Aika näyttää.

Vähän irtoruostetta

Ennen hiekkapuhallusta kaavin kaapimella enimmät irtoruosteet puskurin rungon osista pois että puhallus sujuisi nopeammin eikä kaapin hiekka olisi niin äkkiä likaista. Tästäkin korvakosta lähti “vähän” ruostetta irti parin minuutin kaapimisella. Onneksi itse rauta oli neljä milliä paksua rautaa joten aika hyvin sitä oli vielä ehjääkin rautaa jäljellä. Tämä rauta on apukuskin puolelta.

 Puolet eivät ole veljiä keskenään

Kuskin puolella kaikki osat olivat selvästi huonommassa kunnossa, pitemmälle ruostuneita kuin apukuskin puolella. Sama koski myös valoumpioita, kuskin puoleinen alumiininen takavaloumpion runko oli aivan syöpynyt ympäriinsä, apukuskin puolella vain likainen, alla ehjä maalipinta. En varmaksi syytä tiedä, mutta joku heitti että jenkeissä suolataan tiet heittämällä suolaa tien keskelle eikä molemmille kaistoille erikseen. Se voisi selittää osaltaan. Tietysti myös vastaantulevat autot heittävät paskaa enimmäkseen kuskin puolelle.

Purin ensin puskurista kaikki lamput irti ja sen jälkeen apukuskin puolelta kaikki rungon osat. Itse puskurin taustassa oli kovettunutta alustamassaa niin paljon, että se piti kaapia kaapimella ensimmäiseksi pois. Sen jälkeen jynssäsin puskurin taustan mahdollisimman puhtaaksi bräkliinillä ja tiskiharjalla. Tuntui olevan ihan toimiva resepti.

Toinen puoli puhdistettuna. Aika paljon pintaruostetta lian alla.

Puskurin tausta oli aika kauttaaltaan pintaruosteen peitossa. Koska uudelleen kromausta ei budjetti salli enkä uskaltanut alkaa hiekkapuhaltamaan metallia jonka toisella puolella on kromi. päätin hioa irtoruosteen pois ja maalata ruostuneet kohdat POR15-maalilla. Puhdistuksen jälkeen maalasin kaksi kerrosta PORria puskurin taustaan.

Ruostuneet ja ruosteettomat kohdat erottuvat hyvin.

Vaikka puskurin tausta ei näy normaalisti mihinkään ja POR15 kerrokset hoitaisivat ruosteen jatkumisen hidastamisen, päätin vielä maalata puskurin taustan hopeanvärisellä hammeritella. POR15 pitäisi maalata ohjeiden mukaan aina saman tehtaan pintaväreillä, mutta hopeanväristä pintamaalia ei ollut ja Mobitivelta asiasta kysyessäni sain tiedon, että jos POR15 pinnan hioo tai maalaa uuden pinnan hieman pehmeän PORin päälle, niin muutkin pintamaalit toimivat. Niinpä sitten puskurin tausta hiottiin POR-käsittelyn jälkeen. Samalla hieman ruosteen yli sivellyt PORit lähtivät pois, sillä maali ei tartu kiiltävään pintaan, vain karheaan pintaan. Kun apukuskin puoli oli maalattu ja sen rungon osat myös, kasasin ne paikoilleen ja purin kuskin puolen.

Hitsausharjoituksia

Paria viikkoa aiemmin tuli hankittua ensimmäistä kertaa eläissään tulityökortti ja vaadittavat sammuttimet koska tämän projektin aikana niitä peltitöitä opetellaan. Ikää kohta 40 vuotta, autojen kanssa rassannut ikänsä, mutta aiempaa hitsauskokemusta ei ole. Hitsauskoneeksi valikoitui pienen kokonsa takia Kemppi Minarc Mig 200 ja pakko sanoa että olen siihen todella tyytyväinen. Ilman aiempaa kokemustakin kone on erittäin helppokäyttöinen ja toimii hienosti.

Ensimmäinen hitsaustyö ikinä.

Ensimmäinen ikinä hitsaamani ruostekorjaus kohdistui kuskin puoleiseen isoon tukirautaan. Apukuskin puolella sama rauta oli vain pintaruosteessa, mutta kuskin puolella puhki asti. Vaikka oli 3 mm paksua rautaa. Paikkapala levystä ja ei kun harjoittelemaan. Yllättävän äkkiä se onnistui. Hitsattu paikkakin hiekkapuhallettiin jotta maali tarttuisi paremmin kiinni.

Ensimmäinen täyttöhitsaus ikinä.

Innostuneena edellisestä onnistuneesta ( ainakin omasta mielestä ) hitsauskokeilusta päätin kokeilla seuraavaksi täyttöhitsaamista. Sopiva kohde oli kuskin puoleinen puskurin kiinnitysrauta joka oli nurkastaan ruostunut puhki asti. Tämäkin kohta hiekkapuhallettiin maalin tarttumisen parantamiseksi. Tämä rauta oli jo 4 millistä, aika tolkkua tavaraa puskuria kannattelemassa.

Rekisterikilven valon kunnostus

Rekisterikilven valo oli aika murheellisessa kunnossa.

Rekisterikilven valon pohja ja lasia paikoilleen puristava kansi olivat aika lailla valmiissa kunnossa. Kansi oli niin ohueksi ruostunut, ettei siitä olisi jäänyt hiekkapuhalluksen jälkeen jäljelle yhtään mitään. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi taas opetella jotain uutta ja yrittää vääntää uusi osa pellistä itse.

Kaveri innostui tästä kokeilusta sen verran että mittaili ja piirteli valmiiksi peltiin kappaleen josta pitäisi saada valo aikaan ja oli henkisenä tukena projektin ajan ja antamassa neuvoja ohuen pellin hitsaamiseen.

Uuden aihio ja mallina vanha

Suorasta pellistä pala ja sitten ei muuta kuin taittelemaan. Kohtuuhelppoa näin yksinkertaisen kappaleen taivuttelu vaikkei aiempaa kokemusta olekaan. Apuviivat piikillä peltiin ja pihdeillä kääntämään.

Taiteltu ja hitsattu

Taivuttelun jälkeen oli aika kokeilla ohuemman pellin hitsaamista. Sekin sujui vaivattomasti Kempillä, kerrassaan mainio kone aloittelijalle kun säätää vain pellin paksuuden ja antaa mennä. Itse huomasin että paksuus kannattaa säätää hieman alakanttiin, ettei pala reikiä. Näin ainakin minun käsissäni kone toimii paremmin.

Vaaleampi osa on uutta vasemmalla

Pohjalevykin vaati korjausta. Toinen pää oli puhkiruostunut. Koska lampun kohdalla oli heijastinpintamaista pinnoitetta sisäpuolella, halusin säästää sen ja tein vain puhkiruostuneen pätkän verran uutta. Valmiiseen levyyn reikää poratessa sattui sen verran kehno terä että se kaivoi kolmionmuotoisen reiän peltiin. Ärsytti muuten onnistuneen levyn kohdalla vietävästi, mutta tyydyin dremelillä pyöristämään reiän ja laitetaan siihen isommat prikat ruuvien alle….

Valmis rekisterikilven valokotelo odottamassa asennusta autoon. Vasemmalla näkyy ruosteen syöpymiä pellissä, en niitä halunnut alkaa kittaamaan vaan saivat jäädä merkiksi siitä että vanhaa on. Puhki ei kuitenkaan tuo pääty ollut joten sitä en alkanut uusimaan.

Kotelon suojausta

Puskurin takana pultilla kiinnitettävien runkopalojen alla ja kiinnityskohtana ovat puskuriin hitsatut kotelot. Niiden sisälle ei ilman rälläkällä leikkaamista pääse enka halunnut niitä leikata paloiksi kun olivat vielä ehjät. Olemassaolevista aukoista käsin ensin puhdistin bräkliinillä ja paineilmalla sen minkä pystyin. Sitten suihkutin perään Fertan nimistä ruosteenmuuntajaa. Sen suihkuttamiseen virittelin pumppupullosta, bensaletkuista ja kotelosuojasuuttimesta työkalun. Tuntui ihan toimivalta, hyvin levisi ympäri koteloa.

Parin päivän kuivumisen jälkeen taas koteloiden puhdistusta Fertanin käyttöohjeen mukaan. Päivä tästä eteenpäin ja päälleruiskutus Dinitrol ML-kotelosuoja-aineella. Sama käsittely on tarkoitus tehdä kaikille auton koteloille, joihin ei pääse käsiksi leikkaamatta peltiä auki.

 

Puskurin valojen fiksausta

Auton takapään kaikki valot ovat puskurissa joten puskurin laittoon kuului myös takavalojen laitto. Rekisterikilven valo oli ainoa joka oli rankasti ruosteessa, kaikki muut ovat alumiinivalukotelossa.

Peruutusvalot olivat kaikista helpoimmat.

Peruutusvalot olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ainoastaan likaa ja alustamassaa riitti ihan tarpeeksi. Parin tunnin jynssäämisellä toisen valon sai kuvassa näkyvään kuntoon. Verrokkina putsaamaton valo. Lopuksi hienolla teräsvillalla vielä viimeinen silaus ja Mothersin Mag&Aluminium Polishilla viimeinen puhdistus. Aine jättää pienen suojakalvon joka vähentää hapettumista. Näissä valoissa ei ollut missään näkyvissä maalia, joten ne jätettiin alumiinin värisiksi.

Takavalojen kunto ei myöskään ollut kovin kehuttava. Molemmat massan ja lian peitossa. Apukuskin puoli oli kunnoltaan jälleen parempi, kuskin puolen valosta oli kaikki maalikin jo hävinnyt.

Puhdistettu takavalon kotelo.

Kumpikin kotelo kävi läpi hionnan ja puhdistuksen, sen jälkeen maalauksen. Valojen muoviset linssiosat kiillotettiin jo kesällä, joten tällä kertaa niille ei tarvinnut tehdä mitään. Valojen kehyksen sen sijaan olivat saaneet siipensä 42 vuoden aikana jonkin verran. Kiveniskuja, hapettumakoloja ja kaikenlaista. Lisäksi mustaksi maalatut kohdat olivat täynnä naarmuja ja paikoin maali kulunut pois. Ohuet kromiraidat kehysten reunoissa piti saada jätettyä kromin värisiksi, mutta teippaaminen tuntui todella hankalalalta vajaat 2 milliä paksuun reunaan. Päätin maalata kauttaaltaan kehykset ja dremelin kiillotuslaikalla ja Chrome Glanzilla poistaa maalin reunoista jälkikäteen. Toimi hyvin ja sujui nopeammin mitä odotinkaan.

Valonkehys ennen ja jälkeen.

Valmis takavalo.

Takavalot olivat viimeiset takapuskuriprojektin osat. Valot paikoilleen ja ensimmäinen kokonaisuus autosta oli valmis. Enää koko loppuauto jäljellä…. Ei siitä mikään näyttelytasoinen tullut, eikä voi tullakkaan ilman uudelleenkromausta. Mutta aivan eri näköinen kuin ennen ja toivottavasti näiden käsittelyjen myötä ruostuminen hidastuisi merkittävästi. Ja ennen kaikkea puskurin säädöt toimivat nyt kun säädettävät osat eivät ole “kasvaneet kiinni” toisiinsa vaan kunnossa. Jospa keväällä saisi kohdistettua takapuskurin oikeaan kohtaan ensimmäistä kertaa.

Takapuskuri ennen ja jälkeen. Kuvan voi klikata isommaksi.