Tankin näppäilyä

Uuden tankin saisi alveineen ja rahteineen USA:sta alle 500€ hintaan. Vanha oli hieman lommoinen ja kärsinyt, mutta ei vuotanut kuitenkaan. Niinpä päätin että ostan tankin puhdistus ja tiivistysaineet 90€ ja teen tankille fiksauksen. Lommojen oikominen oli myös suunnitelmissa samalla. Mobitivelta sai POR15 tankkipakkauksen jossa oli puhdistus, pohjustus ja tiivistysaine. Aikaavievää hommaa kaikkine liottamisineen sun muineen helposti viikon projekti.

Tankki alta poistettuna

Tankki oli likainen ja näytti aika huonokuntoiselta. Täyttöputken tiiviste oli ratkennut lähes kahtia ja pintaruostettakin löytyi tankista jo reilusti päältä päin. Tankki oli joskus pinnoitettu jollain kumimaisella aineella, joka oli paikoin hyvinkin tiukassa tankin päällä. Joko ruosteenpoisto oli unohtunut tai sitten pinnoitte ei toiminut ruostesuojana, sillä paikoin pinnoite oli poissa ja pintaruostetta niillä kohdilla. Kumimömmö hiottiin tankin päältä pois porakoneen teräsharjoilla, se tuntui olevan parhaiten tehoava konsti. Puhdistuksen jälkeen tankki maalattiin kahteen kertaan POR15-ruosteenestomaalilla. Tällä kertaa hopeanvärisellä kun sitä sattui olemaan enemmän kuin mustaa.

Tankki maalattuna POr15 maalilla.

Ennen maalausta todettiin, että tankin puhdistus ja pinnoitusprojektia ei tehdäkään, sillä sen oli joku jo tehnyt aiemmin. Tankki oli sisältä pinnaltaan aivan kuin uusi, oranssivärisellä pinnoitteella kauttaaltaan käsitelty. Joten lommojakaan ei alettu oikomaan, ettei pinnoite menisi siinä savotassa rikki. Lommot siis saavat jäädä kertomaan auton olleen joskus kovemmassakin käytössä. Toisen POR15 kerroksen kuivuttua nahkeaksi, ruiskutettiin taas ohut huntu kiveniskumassaa.

Ohut huntu kiveniskua päällä

Seuraavaksi kiveniskumassaa taas se neljä kerrosta päälle, vuorokauden kuivatus ja ensimmäinen kerros POR15 Bare Metal pintamaalia. Ja jälleen sama efekti kuin auton pohjan kanssa. Ensimmäinen maalikerros oli vielä kahden vuorokauden kuluttua hyvin nahkea ja kuivuminen kesken. Odotellessa oli aikaa hiekkapuhaltaa täyttöputki ja maalata sen kahteen kertaan hopeanvärisellä POR15-maalilla. Maalia ei vedetty tankin sisälle menevään osaan, vaan raja jätettiin siihen mihin tiivisterengas tulee.

Täyttöputki maalattuna.

Tiivisterangas oli lähes kahtia ratkennut. Uutta ei varaosana löytynyt pikaisen netin selaamisen jälkeen, joten vanha yritetään elvyttää. Vulkanoivaa kumiliimaa reilu kerros ratkeamaan ja ohut sipaisu myös uraan joka on tankin aukko vasten. Sen jälkeen puristukseen rautalevyn alle muutamaksi päiväksi ohjeen mukaan.

Täyttöputki Bare Metal maalin jälkeen valmiina

Lommoja, lommoja

Ja niin kuin usein projektin edetessä käy, niin mieli muuttui. Niiden tankissa olevien lommojen suhteen. Kemikaalipurkkivarastosta löytyi nimittäin yksi litran purkki POR15 Tank Sealer ainetta. Sen jokin aika sitten ostetun puhdistus, pohjustus ja tiivistyssarjan lisäksi. Koska tankissa oli tuore pinnoite, se oli puhdas jo valmiiksi joten tämä joskus ostettu ylimääräinen purkki päätettiin käyttää tankin sisäpuolen tiivistämiseen. Joten lommoja alettiin oikomaan, koska uusi pinnoite tulee sisälle kuitenkin.

Suurin lommo oli apukuskinpuoleisessa alareunassa. Samalta laidalta autossa paikoillaan ollut äänenvaimennin oli myö mutkalla joten joskus oli isomman kiven tms päälle kolautettu. Lommoa oiottiin laittamalla rautakanki vastakkaisella sivulla olevasta tankin aukosta sisään. Rautakangen päähän oli teipattu gorillateipillä kiinni hylsy jotta saatiin pyöräkkä kohouma kangen päähän. Kangen tankin ulkopuolella oleva pää tuettiin alapuolelta puupalikoilla siten, ettei isku pääse vaurioittamaan täyttöputken aukkoa. Tankin päällä olevasta huohotinaukosta laitettiin sisään rautankoa tai sorkkarautaa sen mukaan oliko rautakanki päällä olevan aukon kohdalla vai sen vieressä. Ja hakattiin lekalla.

Lommoa oiottu vähän

Sen verran tiukkaa vekkiä tankissa oli,  että tämän parempaan ei taidot riittäneet tuolla menetelmällä oikoa. Terävää vekkiä jäi, mutta itse painauma kyllä aika hyvin palautui takaisin. Tämän lommon pohjaan raavittiin tartunnat ja varmuuden vuoksi kitattiin Plastic Paddingin Fix Leak-aineella, jotta mahdolliset oikomisessa syntyneen vauriot eivät alkaisi vuotaa. Sen päälle laitettiin lasikuitukittiä että saatiin kuoppaa vielä vähän siistimmäksi. Muutama muukin pienempi lommo tankissa oli, sekä kaksi joskus laitettua paikkaa. Ne suojattiin ja kitattiin samalla tavalla vaikka eivät vuotaneetkaan vielä.

Huohottaako?

 Tankin päällä oleva huohotinlähtö oli itsessään kunnossa oleva palikka, mutta tehtaan manuaalin mukaan sen kopan sisällä pitäisi olla suodatinvaahtomuovia. Koppa oli kuitenkin aivan tyhjä.

Suodatin aikojen saatossa haihtunut

Erilaisia liikkeitä tuli kierrettyä etsiessä suodatinvaahtomuovia joka kestäisi polttoainehöyryjä. Mutta ei löytynyt. Kunnes tuli mieleen että mopoissa ja moottorisahoissa ilmanputsareissa voisi olla sellaista. Joten paikallisen mopoja huoltavan Laatukoneen varaosavarastosta löytyi Kymcon ilmansuodatin muutamalla eurolla.

Suodatinmateriaalia

Sopivan kokoinen kartionmallinen pyörylä syntyi Fiskarsin oranssien saksien avulla varsin nopeasti ja huohotinlähtöön saatiin taas suodatin. Ei niin vapaasti ja nopeasti ehkä haihdu enää ainetta taivaalle kuin aiemmin?

Suodatin paikoillaan

Tankin kiinnityksen eristys

Tankin kiinnityspannat hiekkapuhallettiin ja maalattiin pariin kertaan POR15-maalilla sekä pinnalle BlackCote kuten muihinkin auton alla oleviin osiin.

Toinen panta puhallettuna.

Tankin ympärillä oli tervapahvia teipattuna kun se otettiin pois. Jotain tarvitaan edelleen kiinnityspantojen ja tankin väliin, samoin tankin ja korissa olevien vastinpalkkien väliin. Etrasta löytyi 2mm paksua sileää kumimattoa, josta sai kohtuuhintaan ja helposti leikattua sopivat suikaleet sekä kiinnityspantoihin että tankin päälle.

Kumia odottamassa liimausta

Sopivat kumisuikaleet ja pannat siveltiin Bostikin kontaktiliimalla. Vartin tauko ja asennus paikoilleen. Vaimennusmaton Roller-työkalulla oli kätevä rullata liimauksen yhteydessä kumit tiukasti kiinni pantoihin ilman ilmakuplia välissä.

Valmiit kiinnityspannat.

Auton pohjassa oleviin kotelopalkkeihin ei liimattu kumisuikaleita, koska ylöspäin liimaaminen on hankalaa. Paljon helpompaa oli tehdä tankin päälle koteloita vasten tuleviin kohtiin oikean muotoiset kumit ja liimata ne itse tankkiin.

 Kumiliuskat liimattuna tankkiin

Tankin tiivistysaineen kokeilua

Koska tankin lommoja oiottiin ja samalla vaurioitui tankin sisällä ollut pinnoite, laitettiin POR15 firman Tank Sealer-aineet sisälle. Melko rajun hajuista myrkkyä, joten ainakin hajun perusteella pitäisi olla toimivaa. Hallissa oli koko ajan huippuimuri päällä mutta silti jo lyhytkin tankinpyörittelysessio ilman hengityssuojainta teki molemmille pyörittelijöille aika huonon olon. “Kun eihän sitä nyt parin minuutin takia mitään nasseja laitella….”

Koska tankki oli ennestään sisältä putipuhdas, ei se vaatinut isoja puhdistus ja pohjustuskäsittelyjä. Purkista kansi auki, huolellinen sekoitus ja ei muuta kuin litkut sisään päällä olevasta aukosta. Ohjeen mukaan tankkia pyöritellään niin että jokaisessa reunassa on ainetta. Ja lopuksi tarkistetaan ettei sisälle ole jäänyt lammikoita ja kaadetaan loput pois tankista. Ihan näin se ei meillä mennyt, ehkä siksi että purkki oli ostettu jo vuosia aiemmin ja saattoi olla hieman “ylivuotista”. Ohjeessa sanottiin myös että aukot voi tukkia ilmastointiteipillä ja se kyllä toimi. Tosin aukoista ei saanut ravistelematta mitään ulos ilman teippiäkään koska jokaisen aukon kohdalla oli kaulus tankin sisällä. Tämä huomattiin kun ylimääräisiä koitettiin saada pihalle tankista…

Tankin pyörittelyä

Ohjeen mukaan tankkia käännellään puolen tunnin välein kunnes litku on asettunut. Näin tehtiin koko päivä. Tarkemmin vielä vartin välein. Jokaiselle kantille ja tasalle ja sisältä kurkittiin taskulampun kanssa että onhan nyt joka paikassa. Kun pyörittelyä oli suoritettu työpäivän ajan, ravisteltiin loppulammikko tankista pois ja putsattiin ylivalumat. Ne lähtivät ihan tinnerirätillä nätisti.

Seuraavana aamuna oli odotuksena että nyt on kauttaaltaan harmaan kaunis tankki sisäpuolelta. Vielä mitä. Pinnoite ei tarttunut lainkaan vanhan pinnoitteen päälle vaan oli lammikkona alimmassa nurkassa yön jälkeen. No, nyt se oli hieman jähmeämpää kuin edellisenä päivänä, joten samat rutiinit suoritettiin uudestaan, työpäivän verran pyöriteltiin ja ajateltiin että nyt kyllä asettuu.

Seuraavana aamuna todettiin että ei muuten asettunut. Sama ilmiö jälleen. Pinnoitetta oli sentaan tarttunut sinne missä vanha pinnoite oli rikki, joten ehkä tästä jotain hyötyä sittenkin oli. Ehkä. Nyt ravisteltiin aineet ulos ja päätettiin että eiköhän tämä ollut tässä.

HUOMIO! en väitä että aine olisi huonoa. Todennäköisesti se ei tarttunut vanhaan pinnoitteeseen koska aine on tehty tarttumaan metalliin. Ja purkki oli vuosikausia vanha. Vaikka kuinka sekoitettiin ennen käyttöä, niin pohjalle jäi klimppejä kuiva-ainetta jotka varmaankin olisivat auttaneet ainetta olemaan jähmeämpää ja pysymään paremmin pinnoilla.

Toinen puoli maaliin

Tankin yläpuoli oli maalattu ja massattu jo ennen sisäpuolen käsittely-yritystä. Ja sitten oli pohjapuolen vuoro. Samat pohjustukset eli ensin pari kerrosta hopeanväristä POR15-maalia ja sen päälle 4 kerrosta kiveniskumassaa.

Tankin pohja massattuna

Tällä kertaa en alkanut maalaamaan pensselillä pintamaalia kiveniskun päälle, koska viimeksi se oli niin työlästä, maalia kului paljon ja lopputulos ei ollut kovin hieno. Vaan pintamaali suihkutettiin. Muutama kerros ja sitten kuivumaan. Ja tuli kyllä todella paljon siistimpi kun pensseli ei takerrellut koko ajan tahmeaan pintaan. Onneksi pohjapuoli on autossa paikoillaan se pintapuoli eli se joka jää näkyviin. Kerrankin näin päin!

Tankin pohja maalattu.

Valmista tuli

Tankin irto-osia putsattiin vielä teräsvillalla ja vaihdettiin uuteen poikki haurastunut tankin täyttöputken ja tankin välinen letkunpätkä. Osat paikoilleen tankkiin ja sisään jonkin verran bensaa sen testaamiseksi, ettei täyttöputken aukko tai ottoaukko vuoda. Vuotoja ei ilmennyt muutaman yön eikä päivän aikana joten tankki on valmis asennettavaksi takaisin autoon.

Tankkiprojektin lopputulos

Onhan se käytetyn näköinen edelleen, uudenveroiseksi ei noin lommoista ja kovia kokenutta saanut. Mutta on siinä iso ero entiseen ja varsinkin alapuolessa joka jää näkyviin auton alta, tämä päälyspuolihan häviää näkyvistä asennuksen jälkeen.

Lopuksi vielä se ennen ja jälkeen kuva.

Se vuotaa sittenkin!

Taka-akselin ja tankin osat kasattiin autoon ja koekäyttö pitkästä aikaa. Auto kävi nätisti ja fiilis oli korkealla. Kun koekäyttö oli tehty ja auto siirrettiin ovenpielestä takaisin hallin perälle, oli pieni bensaläntti tankin ottoputken kohdalla lattialla. No voihan räkä! Tankin lähdöstä lähteneen letkun klemmarit vaikuttivat löysiltä jo asentaessa tankkia, joten ensimmäinen ajatus oli että löysä liitos ja kovettunut letku.

Puuilosta 20 sentin pätkä uutta bensaletkua ja pari uutta klemmaria. Samalla juolahti mieleen että entäs jos vuoto onkin putkessa rungon päällä? Sitä kun piti vähän vääntää sivuun että sai hiekkapuhallettua runkoa sen alta. Jos vanha putki on murtunut rungon ja korin välistä niin siitä se iso savotta tulee. Joten toiveissa oli että letku vuotaisi liitoksesta. Uusi letkun pätkä ja klemmarit paikoilleen, koekäyttö ja edelleen vuotaa. Mutta letku oli aivan kuiva joten vuoto onkin tankin päässä letkua. Onneksi…

Kosteaa on, mutta merkillisesti?

Letku kuiva ja lähdön juuri kuiva. Mutta putken pätkä kastuu keskeltä, ihan kuin bensa tulisi putkesta läpi. Eli pakkohan siinä on sitten olla reikä. Uutta Fuel Sending Unittia ei helposti saa, eli siis tuota hässäkkää jossa on anturi polttoaineen määrälle ja polttoaineen ottoputki laippoineen. Yhden paikan löysin jossa ei ollut varastossa ja hintaa oli vaatimattomat 295 dollaria. Plus 75 dollarin “core-charge” ja siihen tullit ja alvit ja rahdit päälle. Eli puolikas tonni ei riitä. Joten jotain muuta on keksittävä.

Google mekaanikko aloitti työnsä ja löysi tiedon että polttoaineputkia voi tinata kuntoon. Onneksi tankissa oli niin vähän bensaa, ettei sen pinta ollut edes aukon korkeudella. Joten hässäkän sai tankista irti hyvin helposti ja nopeasti. Dremeliin pieni teräsharja kiinni ja tutkimaan putkea lähemmin. Ja reikähän sieltä löytyi.

Reikä 1

Kohta puhdistettiin huolella ja sen jälkeen tinasin siihen butaanikolvilla ja tinalla paikan. Näytti hyvältä ja oli tiukasti kiinni. Näin helppo homma, paketti takaisin autoon. Ja paskat, vuotaa edelleen…. Paketti taas pois tankin kyljestä ja lisää teräsharjaa. Löytyi pari muutakin pienempää reikää…. Koskaan kesällä ja syksyllä ei huomattu bensalänttiä lattialla, vaikka auto oli tallissa melkein joka päivä jotain pikkuhommaa varten ja välillä isompaakin. Ilmeisesti ruosteen ja alustamassan seos putken päällä oli vielä pitänyt sen riittävän tiiviinä ettei bensa valu putkesta läpi. Tankkiprojektin yhteydessä puhdistus poisti suojakerroksen ja avasi reiät…

Jos korjattaisi sitten kunnolla

Seuraavaksi putsasin dremelin teräsharjalla kaiken mitä sain putkesta. Mutta liikaa vielä jäi. Joten Rustyco-geeli avuksi. Mobitivelta peräisin olevaa ainetta joka levitetään osan päälle geelinä ja se syö ruosteen pois. Toimii oikeasti. Katkaisin pienestä pensselistä harjakset että sain siitä jämäkämmän ja välillä rapsuttelin pensselillä geeliä ja ruostetta, se nopeuttaa puhdistumista. Pariin kertaan sipaisin myös ruosteenvärisen geelin pois ja laitoin uutta tilalle.

Rustyco geeli toimii oikeasti

Kun IHAN KAIKKI ruoste oli saatu pois putkenpätkästä, päätettiin kokeilla miten koritinanpohjustustahna BeraFix toimii. Pellin pala laikalla puhtaaksi, siihen berafixiä, lämmitettiin pikkukaasukolvilla kunnes väri muuttui ja pyyhittiin ruskea lieju pois. Sitten tinaa päälle ja kyllähän se aivan mahtavasti levisi pinnalle tasaisesti. Jäähdytys ja koevääntelyt ja todettiin että tätä kokeillaan sitten putkeen.

BeraFixiä putkeen

Putken vieressä laipassa oli muovinen liitos anturille. Sitä ei saisi sulattaa pilalle, joten sentin paksu kuparinpala laitettiin putken ja liitoksen väliin laippaa vasten. Ideana oli että se suojaa säteilylämmöltä liitosta ja imee laipasta lämpöä ettei se pääse liitosta sulattamaan. Toimi loistavasti. Kuparinpala oli kuuma, mutta liitoksen puoli laipasta viileä. Ja putkea sai lämmitettyä niin paljon että BeraFix muutti muotoaan oikeaksi. Sitten kuparilätkä pois ja tinaa reilusti rullasta ( ei koritinaa vaan ihan vaan sähköhommiin käytettävää tinaa ) samalla työasemakolvilla “maalaamalla” sitä pitkin putkea. Reikien kohdalle reilummin ja koko putken päälle ohuempi kerros. Tina levisi erinomaisesti ja tasaisesti ja tarttui hyvin kiinni verrattuna siihen miten hankalaa sen ensimmäisen paikan tinaaminen oli. Ihan eri hommaa pohjusteen kanssa.

Tinattu putki

Vähän hiontaa vielä että on siistimmän näköinen kun pariin paikkaa painovoima teki palloa ja valmista tuli. Putki penkkiin paikoilleen ja täyteen bensaa. Ei vuoda, ei hikoile tippaakaan. Annoin olla bensoineen puolisen tuntia eikä vieläkään hikoiluilmiötä. Joten tinalla on mahdollista paikata putkia. Eikä se ollut edes kovin vaikeaa. Koska halusin olla varma siitä, että putki pysyy tiiviinä, levitin vielä kerroksen Plastic Paddingin Fix Leakia putken päälle pensselillä, hioin sen sileäksi ja maalasin hopeamaalin päälle. Jospa ei lähtisi niin äkkiä enää uudestaan ruostumaan. Vaikka tinaus onnistuikin niin pelotti että entäs jos kohta ruostuu taas ja teki mieli tehdä lisäsuojaus että korjaus varmasti kestää.