Käsinojien kiinnitys autoon on varsin tukeva. Useita isoja täkkipultteja oven runkopeltiin kiinni ylä- ja alareunasta. Harmi vaan että käsinojien rakenteessa on pienoinen suunnitteluvirhe jonka takia molemmat olivat murtuneet. Thelincolnforumilta luettuna tämä vaivaa käytännössä jokaista mk IV Lincolnia jollei käsinojia ole koskaan korjattu ja/tai vahvistettu.

Kuskin puolen käsinoja auton saapuessa.

Kuljettajan puolen käsinoja oli murtunut kahdesta kohtaa ja sitä oli joskus yritetty liimalla tuhertaa kuntoon. Liimaläntit tekivät vauriosta vielä törkeämmän näköisen kuin se olisi ollut ilman niitä.

Apukuskin puolen käsinoja auton saapuessa.

Apparin puolen murtuma ei oikein “tarttunut” kuvaan kunnolla. Poikki molemmista reunoista ja lisäksi vielä reilusti vääntynyt mutkalle tuhkakupin kohdalta. Tätä ei oltu korjailtu mitenkään. Onneksi. Ei tarvinnut niin paljon liimaa puhdistella muovista.

Käainojassa on vahvikkeena metalliliuska jonka läpi kiinnityspultit menevät oveen. Liuska on kiinni parilla popniitillä käsinojan muovissa. Jos liuska olisi reilut kymmenen senttiä pitempi, niin rakenne olisi paljon vahvempi. Kuskin käsinoja oli murtunut liuskan päästä ja toisen popniitin kohdalta. Apukuskin noja oli murtunut muoviosa molemmistä päistä.

Murtumakohta kuskin puolella.

Pitempi metalliliuska estäisi murtumiset aika tehokkaasti. Niinpä alumiinilevystä leikattiin ohut suikale kummallekin puolelle, joka ylettyi ohuen muovikaistaleen yli molemmin puolin. Näin rakenne saadaan huomattavasti tukevammaksi. Liuskat liimattiin kiinni extra lujalla FixAll-liimamassalla. Samalla molempien päiden taakse tehtiin vahvistava täyttö lasikuitukitistä. Muovi karhennettiin reilusti karkealla paperilla kaikista kohdista mihin kitti tai liima tuli ja puhdistettiin vielä bräkliinillä ennen liimausta.

Alumiiniin pokattiin kolmen millin paksuinen vahvikepokkaus.

Alumiini liimattuna paikoilleen kuskin puolelle.

Sama vielä toisesta suunnasta.

Kuskin puoli korjattuna ja vahvistettuna autossa. Liimaa pitää vielä poistaa talvella kun auto puretaan osiin.

Apukuskin puoli oli hankalampi, sillä muovi oli pahasti vääntynyt kahteen eri suuntaan. Samat metodit korjauksessa, eli alumiinilista, FixAllia ja lasikuitukittiä. Mutta melkoinen häkkyrä piti viritellä liimauksen kuivumisen ajaksi, että saatiin oikeistua pitkän aikaa vääntyneenä ollutta muovia.

Muovi oli aika reilusti vääntynyt.

Kiinnitettiin käsinoja reikäpannoilla ja kaikista kiinnityspultin paikoista kiinni isoon levynkappaleeseen. Pantojen ja nojan väliin laitettin paksua kangasta ettei muovi naarmuunnu.

Alumiinikappaleen päätyä piti muotoilla että se meni tiiviisti muovia vasten.

Aika moneen suuntaan piti vääntää liimauksen ajan että muoto suoristui.

Apukuskin käsinoja korjattuna.